Lainakuskeja kyydissä

Huhheijaa kun ollaan päästy taas niinsanotusti normi treeniin, eli saatu hyppääminenkin kuvioihin mukaan, niin onpahan ollut muuten neidissäkin ihan uutta poweria.

Pidän tämän postauksen lyhkäisenä ja saatte nauttia paristakin videosta.

Ensimmäisen kerran siis hyppäsin itse ja toisella kerralla kyytiin pääsi virosta suomeen käymään tullut ystäväni. (Joka onneksi kohta muuttaa jo takaisin suomeen. Ps. melkoinen lause, minkä just kirjoitin :D )


Toisella kerralla tuuppasin tallikaverini kyytiin, ensin vain siksi, että näen, kuinka Seba liikkuu ja kun pieniä esteitä oli jo maneesissa valmiina, niin yllytinpä hänetkin hyppäämään.

Videon näette TÄSTÄ.

Metsäpeurakin käynyt ottamassa hiittiä radalla..

Käytiin yksi päivä tallikaverini kanssa tallin radalla kävelemässä. Näin siis yllä oleviä jälkiä ja tokaisin tohkeissani että "Kato täällä on mennyt niitä antilooppeja!"

Hetken päästä hieman nauratti.

Ensimmäiset hypyt yli 9 kk jälkeen..

Niin se päivä koitti. 29.6, kun minulla oli synttärit, me hypättiin.

Sain ihanat tallikaverit mukaan, koska yksinhän ei saa hypätä ja he olivat panostautuneet ottamalla järjestelmäkamerankin mukaan. Aika mahtavaa! (Pyysin kyllä samalla myös kuvaajaa, että saisin edes videota). Tämän järjestemäkameran lisäksi toinen kuvasi puhelimella videota, joten molempia materiaaleja on tulossa.

Meillähän oli raspaus 27.6 joten menin suosiolla hackamoreilla. Raspauksesta sen verran, että edellisestä raspauksesta oli 9kk aikaa ja suusta löytyi vähän piikkejä, mutta ei mitään hälyttäviä, eikä myöskään ienvaurioita tai muuta löytynyt.

Alkuverryttelin lähes kokonaan melko pitkin ohjin, hakien vain rentoa liikettä ja samalla hidastin ja lisäsin askellajien sisällä, jolla varmistelin, että kaasu ja jarru toimivat.

Ensimmäiset hypyt Seba meni vähän hassusti, mutta siististi ja rauhallisesti yli. Meillä oli siis yksi ristikko, sellainen maahan kaivettu. Yksittäisestä pienestä esteestähän Seba ei juurikaan innostu. Sitten kun esteen nuousevat yli 70cm, alkaa tamman takapää keräämään ruutia. Myös haastavammat tehtävät tekevät samaa.

Itselläni oli tuttu ja turvallinen olo neidin kyydissä, vaikka taukoa olikin takana. Se vain tuntui luontevalta ja estekkin oli mitättömän pieni.

Nätisti kuljetti lihavoituneen omistajansa yli esteen

Viimeiset 2 hyppyä nuostettiin ristikkoa 2 reiän verran ja silloin alkoi vasta neiti vähän syttyä hyppäämiseen. Hypyt jäi niinsanoutusti siis vähän kesken, kun Seban mielestä koko homma vasta alkoi. Hypättiin siis 6 kertaa tuon yhden ristikon yli. Ensin mentiin kerran tolppien väli molempiin suuntiin laukkapuomina.

Laukkapuomejahan me ollaan menty kyllä valmistellen tulevia hyppykertoja, joten ei me ihan kylmilteen hommaan kuitenkaan lähdetty

rapsutuksia treenin jälkeen. Seba nautti..

Seuraava postaus koskeekin seuraavia hyppyjä ja siihen lisäksi muita kuulumisia!

8 vuotta yhdessä

Täällä taas pitkästä aikaa. Koneeni on hieman eri mieltä näppäimistön toimivuudesta, joten toivotaan, että saan jonkinlaisen tekstin aikaiseksi, ennenkuin minulla menee totaalisesti hermo..(ai mitkä lyhyet hermot..)

Tietäisipä taas mistä aloittaisi, mutta jottei mene ihan turhanpäiväiseksi jorinaksi niin kerron lähinnä asioista, joista minulla on vähänkään materiaalia!

ratsutuksessa  1.7

Ollaan päästy treenissä tosi hyvin vauhtiin ja kokoajan pikkuhiljaa lisätty treeniä. Aikaisemmin en ottanut esimerkiksi valmennusta ja ratsutusta samalle viikolle, mutta nyt Seban kunto ja jalka kestää taas kovemmankin käytön, joten en ole ollut hampaat irvessä miettimässä päätäni puhki, että uskallankohan nyt tehdä tätä ja tuota, kun ja jos vaan nyt se ei kestäkkään. Vastaan tähän suoraan, että turhia ovat olleet huolet. Neiti on liikkunut ihan niinkuin ennenkin. Ei ole ontunut jonkun tietyn päivän jälkeen tai muuta vastaavaa. Toki vielä kun treeniä on lisätty, on ollut välillä lihakset hieman jumissa, mutta Tähän keinoon auttaa hieronta ja kevyemmät päivät väliin.

Viimeksi Seban lihaksisto olikin hierojan mukaan parhaan tuntuinen, mitä on koskaan ollut. Jumeja ei juurikaan löytynyt.  Innolla odotankin ensi kertaa, koska nyt on treenissä taas paljon enempi muutosta, eli maastoileminen ja hyppääminen.

Sebahan on maastossa aika vireä peli ja usein siellä steppailee, joten kävelykuurilla tai kevyellä liikunnalla on aina vähän 50/50 viitsiikö maastoon lähteä. Nyt ollaan jo useamman kerran käyty ja KYLLÄ OLLAAN NAUTITTU!! Ai että miten ihanaa! Ja kuin olettaa saattaakin, aika napakasti lähti Seba maastossa ensimmäisen kerran laukkaamaan. Yllättävän hyvin pysyi pöksyissään, mutta itseäni oikein nauratti, kun Seba jo paikoillaan mallailee laukkaa, että milloin saa luvan lähteä. Yksin se on oikeastaan rauhallisempi. Kaverin kanssa pitää olla aina lähestulkoon takapuolessa kiinni ja yhtään ei voi jäädä jälkeen tai neidin hermo ei kestä. Viime maasto mentiinkin tallikaverin kanssa ja sain tuntea kuinka hienon levaden Seba osaa tehdä.

Nyt, jotta otsikko ei jää huomioitta, tuli minulle ja Seballe 22.6 8 vuotta yhteistä kavioliittoa täyteen. Olin samana iltana iltatallissa ja Seba sai toteuttaa yhtä lempipuuhaansa, eli irtojuoksutusta (porkkanoita unohtamatta)



Satuin muuten juuri mainitsemaan facebookissa blogin sivulla, että inspiraatio hukassa kun näppäimistöllä on oma mielipide asiaansa. Jos tekstin välissä on ylimääräisiä u- kirjaimia, niin ne tulevat sinne ihan itsekseen. Myöskään osa erikoismerkeistä ei toimi. Odottelen taikuria tai lottovoittoa. Mutta jos kuulumiset kiinnostaa, voi käydä myös blogin facebook sivulla, johon pääset tästä. Yritän siellä nyt aktivoitua enemmän!

Pysykäähän kuulolla. Seuraava postaus koskee viime viikon torstaita, jolloin hypättiin ensimmäistä kertaa yli 9 kk tauon jälkeen!

"Onko pakko lähteä töihin jos ei halua"

Ratsutus (video)

Johan tässä äkkiseltään tullut parikin postausta peräkkäin. Toki kun materiaalia on, niin miksi ei kirjoittaisi.

Tänäään siis Seban ratsuttaja/estevalmentaja ja pian toinen kouluvalmentajani (Eli sileällä ratsastettaessanikin valmentaja) kävi tänään ratsuttamassa Seban. Jos joku ihmettelee, miksi ratsutus, niin hän on paljon kokeneempi kuin minä ja ratsastaa todella paljon nuoria ja kehitysvaiheessa olevia. Myöskin hänen ratsutus ja tyyli on sopinut Seballe paremmin kuin hyvin!

Seba on mennut ison harppauksen eteenpäin tässä kahden kuukauden aikana ja nyt sain koottua siitä myös videoun ja luvan julkaistakkin sen!


Olisin varmaan aikaisempiakin voinut julkaista, mutta eipä niissä ollut juuri nähtävää, kun sairaslomalaisen ratsutus oli radikaalisti perusasioiden palauttamista mieleen. Nyt homma jo sujuu ja ratsuttaja/valmentaja kehuikin, että nyt voi oikeasti jo ratsastaa ja ajoittain on todella miellyttävä ratsasta. Näitä kommentteja on ilo kuulla. Ei siis ole itse tehnyt kaikkea väärin.

Tiivistettynä " Nyt voi jo ratsastaa ja muokata hevosta"

Kuvia ja vielä vähän lisää kuvia..

Treenit ovat sujuneet aivan mahtavasti. Oikeastaan koko tämän viikon, on Seba ollut mitä parhain ratsastaa. Ajoittain se jää pohkeen taakse ja kuumuessaan alkaa peräpää tekemään salsan omaisia liikkeitä, mutta muuten ei ole kyllä valittamista. Vielä on epätasaisuutta edessä, mutta kokoajan paranee, mikä on tietysti mahtavaa, koska tietää tehneensä jotain oikein!

Seban muutaman vuoden takainen vuokraaja kävikin eile katsomassa Sebaa ja otti meistä kuvia, joten nyt niitä sitten riittää. Otin varmuuden vuoksi gramaanit, kun Seba oli virkeällä tuulella ja olkapäät (taas kerran) ovat vähän oireilleet.

auts mikä asento.....

Tänään mentiin ilman satulaa rennosti, ajatellen vain, että rento, hyvin liikkuva hevonen, koska viikonlopun Seba joutuu kunnon treeniin, nimittäin huomenna vuokraajalla on valmennus ja sunnuntaina tiedossa ratsutus.

Ensin ajattelin, että nyt on kyllä sen verran virkeä hevonen, että tuleekohan tästä mitään, mutta hienosti käytti neiti energiansa työntekoon, kun keskityin vain siihen rentouteen, hieman pidemmällä ohjalla ja paljon kehuen, sekä käsi alhaalla. Olisin voinut ratsastaa vaikka kaksi tuntia, kun oli sen verran miellyttävä ratsastaa, niinkuin oli eilenkin.

Ollaan muuten aloitettu myös laukkapuomit ja yllättävän maltillisesti Seba menee. Oikeastaan asenteella "liian helppoa". En meinaa malttaa odottaa tämän kuun loppua, kun otetaan ensimmäiset hypyt!

Seba pääsi myös ekaa kertaa irtojuoksemaan toissaviikolla, eli päästelemään ilman mitään ylimääräisiä apuohjia ja ai että kun se nautti.

Kohta hypätään!

Tässä kuussa olisi lupa aloittaa hyppääminen, mutta suosiolla otan vielä kuukauden varoajan, ettei lähdetä hätiköimään. (ettei nyt vaan sattuis mitään). Jos kaikki menee ok. kokeillaan varmaan loppuvuodesta jotkut seuratason hallikisat. Mutta nyt koputan puuta x100...

Mulla oli jo aikoja sitten ajatus, että sitten kun ollaan täydessä treenissä ja kuitenkin ennen kuin aloitetaan hyppäämiset, pidän Seballa miniloman, jolloin vain kävellään. Loma kesti 4 päivää. Yksi vapaapäivä, kaksi kävelypäivää ja yksi maastakäsittelypäivä, jolloin tehtiin peruutuksia, pysähdyksiä ja takaosan väistättämistä minusta poispäin.

Seban liike on viimeviikkoina ollut ajoittain ihan mahtavaa ja valmentajalta saatiinkin kehuja, kuinka on nyt tullut lihaksia oikeisiin paikkoihin ja viime valmennuksessa torstaina ravi näytti kuulema parhaalta mitä hän on ikinä Sebalta nähnyt. Tämä Seban loma teki oikeasti terää molemmille, mutta varsinkin Seballe.

Ponin perjantai jumppa ennen seuraavan päivän ratsutusta.

Otin nyt myös toisen oljenkorren käyttöön, jos näin voi sanoa. Seballa käy nyt viikoittain ratsastamassa meidän estevalmentaja. Ja ai että mitä muutosta ollaan sitäkin kautta saatu treeniin. Ehdottomasti jatketaan näin vielä hetki ja sitten vähennetään ratsutus kahteen kertaan kuukaudessa.

Tässä välissä otettiin taas hieroja. Hieroja katsoi liikkeen myös maneesissa suoralla, sekä ympyrällä. Symmetriseksi todettiin, mutta takapään jäykkyyttä havaittavissa ja löytyihän Sebalta jumia, joka asiaan sitten antoi selityksen. Tämä oli kuitenkin ihan normaalia kireyttä, eikä onneksi mitään akuuttia ja hieroja sai paikat hyvin auki. 

Seba on kyllä mallioppilas hieronnassa. ottaa siitä hyödyn irti ja nauttii, Mutta ilmoittaa myös jos ei tunnu kivalta.

"joo just siitä voit rapsutella"

Yritän tässä piakkoin saada teille jotain videota. Olen vain ollut nyt pari viikkoa aamutalleissa ja jo aikaiseen Seban liikuttanut niin yksinään on saanut touhuta.

Pääsin muuten tällä viikolla kaksi kertaa ajamaan tallimme ravihevosta. Ihan huippua näin pitkän ajan jälkeen! Ensin jopa vähän jännitti, kun ei tiennyt miten kyseinen tamma toimii, mutta oli juurikin niin hyvin opetettu kuin ajattelinkin. Ensi viikolla uudestaan! Todella mukavaa vaihtelua! Ja jos joku ei vielä tiedä, niin nuorempana olin ravinuorissa ja ajoin poniravikortin. Jopa kaksi lähtöä tuli ajettua. Toki tässä vuosien varrella olen satunnaisesti ajellut eri hevosia, mutta lähinnä harraste ajokkeja.

r. Ajoksen Hupsu ja minä. Muistaakseni ensimmäinen startti

Maanantain ajoreissulla loppuhölkkäsin tallin ympäri ja talikaveri kerkesi napata kuvan.

Hupsistakeikkaa taas...

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä tämän blogin aktivoituminen.. Kauheen hyvin näköjään, kun yli kuukausi edellisestä postauksesta. Toisen kuvapostauksenkin lupasin, mutta kuvat uupuvat vieläkin. Hups..

Kiima tuloillaan kun muut hevoset kiinnostaa taas normaalia enemmän

Tässähän on kerennyt tapahtua sitä sun tätä. Valmennuksia, itkua, naurua, rapsuttelua, hierojaa ja tallikoulukisat.

Viime hieronnassa Seban lihaksisto oli aika hyvä. Pientä kiereyttä selässä ja lavoissa, mutta hieronta tehosi ja lihakset antoivat periksi. Vai miten se sanotaan. Viime hieronnassa kokeiltiin "nyt en kyllä muista nimeä" laitetta. Kauhean selvästi kerrottu, mutta se siis oli Seballa ristiselän päällä (missä usein on kireyttä), sekä pepun päällä, sillä aikaa, kun hieroja käsitteli Seban etuosan. Silloin oli kauhean hankala sanoa, oliko siitä apua vaiko ei, kun Seballa ei varsinaisia jumeja ollut.

Sään kohdalla/edessä, lapojen yläpuolella oli pahimmat jumit ja Seba sai kokeiluun magneettilaastarit

Nyt on Seba päässyt myös vähän jo irtona juoksemaan. Toki sivuohjien kanssa, jottei neiti heitä aivan rallittelun puolelle. Kyllä näkyy kaunista puhdasta liikettä ja tyttö tykkää.

Joku tietysti kyseenalaistaa, että miksi, niin keron , että pidän irtojuoksutus sessiot sellaisena, että pyydän Sebalta aina tietyn askellajin. Seba on äärimmäisen helppo juoksuttaa ja irtojuoksuttaessakin kuuntelee oikein mallikkaasti, mitä se keppiä (raippaa) heiluttava ihminen siellä keskellä huutelee. Toki sieltä pukkejakin esiintyy, mutta pääosin menee todella kuuliaisesti.

Edellisiin kenkiini jäi Seban kyljistä karvatupsuja. Nyt kyljissä "kauniit" läikät kesäkarvaa :D

Olen nyt käyttänyt estevalmentajaani, sekä kouluvalmentajaani Seban selässä. Kokeneemman apu ei mene koskaan hukkaan ja mikäs sen parempaa, kuin se, että valmentajat käyvät itse selässä ja tietävät paremmin, mitä neuvoa. Minusta on ihan mahtavaa, että mulla on tällaiset valmentajat, jotka haluavat mennä Seban kyytiin jo siksi, että saavat enemmän hevosesta kiinni ja haluavat myös samalla auttaa minua läpiratsastuksessa. Vaikka sitä kuinka luulee tuntevan hevosensa kuin omat taskunsa jo näin melkein 8 vuoden jälkeen niin ainahan sitä uutta oppii. Molempien taso nousee ja aina tulee uutta. Seba on myös ollut ajoittain ihan super kiva ratsastaa, kun on saanut vähän apua ratsastamiseen.

Tästä sitten seuraavaan aiheeseen eli tallin koulukisoihin. Ei mennyt mikään niinkuin piti. Veryttely ok, mutta silti epätasainen. Juuri ennen verryttelystä poistumista Seballa keitti yli, Mitä nyt on ollut ilmassa kun menohaluja on eteenpäin mutta keskittyminen ei riitä eikä loppupeleissä molempien kuntokaan, kun on tässä yhteensä lähemmäs 1,5v kuntoutettu ja humputeltu. (Leikkaus ja jännevamma). 

Ajattelin, kun vuokraaja meni jo HeC luokan ja verrytteli pidemmän kaavan mukaan, että minähän vaa kokeilen Seban avuille. Alku hyvin, loppu ei. Tästä Seba vielä keksi, että ei hän nyt enää neljättä kertaa lähde maneesille, että kyllä tässä jo karsinaan heiniä syömään joutaisi. Siitähän käytiin sitten keskustelu, että mennäänkö vaiko ei ja tämä ihana vireystila jäi päälle myös radalle. Lyhyesti sanottuna radalla oli kamelin ja aasin risteytys joka oli sen verran virittynyt, että sormi oli jo liipaisimella ja jos olisi siitä vielä vähän painanut niin olisi lähtenyt luoti pyssystä saman tien ja vielä sinne, mihin ei oltu tähdätty.

Ratana oli kn special ja prosentteja 59.4. No näillä mennään. Voisihan tuota itsekkin tietysti osata paremmin ratsastaa, mutta ei voi kauhalla antaa jos on lusikalla vaadittu. Kokemusta rikkaampana sentään ollaan.

Romaaniponi kultaisella koristeella, vai miten se eräs tallikaveri sanoikaan..

Radan jälkeenhän tietysti menin kentälle (kisat ja verryttelu olivat maneesissa), että eihän nyt näin voi neiti käyttäytyä. Ohjat käteen, ja pohje kiinni. Neiti päätti, että en halua.. Peruutti, hyppäsi pystyyn ja sen jälkeen meni kuin kyran alla kauniisti kaula kaarella, niska ylhäällä ja tahdikkaasti eteenpäin.

Ei se kunto siis loppunutkaan ja se pidempi verryttely minullekkin olisi ollut parempi kuin hyvä.

Nyt jää Seba aivojen tuuletus lomalle kolmeksi tai neljäksi päiväksi. Huomenna täysin vapaapäivä ja alkuviikko vain kävellään. Sen jälkeen alkaakin taas tositreenit!

Päivitystä treeneistä

Hupsistakeikkaa.. Viime postauksesta melkein kuukausi aikaa. Tähän ei ole oikeastaan mitään järkevää syytä, en vain ole jaksanut aloittaa tekstin kirjoittamista, vaan mielummin olen avannut netflixin ja tuijottanut sitä. Hirveän hyvä tekosyy etten sanoisi.

Nyt sitten asiaan!

Materiaalia on parinkin postauksen verran ja ensimmäinen valmennuskin oli vime viikon torstaina. Ai että se muuten meni hyvin! Tehtiin käynnissä keskiympyrällä sulkuja ja avoja. Ravissa siirtymisiä ja ravin kontrolloimista todella hitaaksi ja vastaavasti taas reippaaksi. Ihan perus juttuja, mutta juuri niitä tärkeitä asioita. Laukassa haettiin lähinnä vain rentoutta ja kontrollia siihenkin, ettei mennä kuin juna raiteilla kohti tamperetta. Olipahan muuten hiki valmennuksen jälkeen molemmilla. Varasin suosiolla vain 45 minuutin vamennuksen, kun ei ihan täysillä vielä hommia tehdä.

Valmennuksen jälkeen laitoinkin linimenttiä.. Eri linimenttiä kuin viimeksi. Kahden päivän päästä näky oli tämä.

Juuri avatun linimentin lahjoitin siis suosiolla tallikaverille.

Valmennuksen jälkeen Seba on ollut todella hyvä ratsastaa. Valmennuksessahan se oli oi

kein yli herkkä. Taisi innostua kun pääsi töihin. Hyvä jos pohkeella uskalsi koskea, joten pääosin valmennuksessa käytettiinkin vain istuntaa ja oltiin tarkkana, että mun jalka pysyy kiinni.

Alla kuvia tämän viikon manantailta. Mentiin kentällä ihan vain askellajit läpi ja vähän siirtymisiä. Hätäjarruina toimi gramaanit, ettei kentän laidalla olevat sapelihammastiikerit säikäytä Sebaa niin, että kuski järkyttyisi ;)

Riikka kävi meitä taas yksi päivä kuvaamassa. Siitä teen oman postauksensa, kunhan saan loputkin kuvat. 

Huomenna suunnataan taas valmennukseen. Tällä kertaa eri valmentajan valmennus, mutta vaihtelu virkistää.

Seba eilen pääsi myös ensimmäistä kertaa irtojuoksemaan. Olin menossa juoksuttamaan ja hetken liinassa pyörittelyn jälkeen päätin, että" nyt lasken Seban irti, kyllä se kuuntelee" ja hyvin muuten kuuntelikin! Sivuohjat jätin tarkoituksella, ettei liikoja rallitteluja tulisi.

Viime kuun lopulla tuli muuten vuosi täyteen Seban leikkauksesta. Postauksen pääset lukemaan Tästä

Mystinen jalka ja lainaratsu

Mitä nyt sitten muutakaan, kuin yksi jalkaongelma, joka todellakin oli mysteeri ja on edelleen.

Eilen menin tallille ja siinä normaalisti Sebaa laittelin, kunnes jalkoja harjatessani ihmettelin, että miten eihmeessä se on saanut sontaa vasemman takajakansa ulkopuolelle, jänteen kohdalle. Tottakai ajattelin, että nukkunut jonkun p*skakasansa päällä. Ei meinannyt jalka harjalla puhdistua. koitin sitten vähän raaputtaa ja kappas, jäikin karvatuppoja jalasta sormiin kera mätäkökkäreiden.

Olihan se pakko kokeilla paljonko sitä oikein lähtee ja että nyt on katsottava, mitä alta löytyy ja alta paljastuikin kosteaa ihoa.. Äkkiä soitto tallin omistajalle, että nyt on joku outo juttu taas jalassa, että tuoppas taskulamppu. Siinä samassa sitten kokeilin jalan toista puolta. Sama homma siellä. Ihan muutamat ärräpäät lenteli. Sisäpuolella tosin oli paljon pienempi ja siistimpi kohta.

No eihän ollut lantaa se töhnä, ainakaan kokonaan, vaan mätää ja kudosnestettä.. Perusteellinen jalan pesu vedellä ja hetken kylmäys. Liikutus suunnitelma vaihtui 20 minuutin kävelyyn ja siksi aikaa laitoin hauteen jalkaan. Olihan siinä vähän nestettä, joten kävely ei tekisi pahaa..

Haava putsauksen ja kävelytyksen jälkeen

Jalan toinen puoli

Kauhuskenaariot ontuvasta hevosesta ja huomisesta tulevasta impparista. Mielessä kävi jo, että taasko ollaan sairaslomalla.

Koko päivän pähkäilin monen ihmisen kanssa, että mikä ihme on jalkaan tullut, mutta ei kukaan keksinyt syytä. Haavat molemmilla puolilla = ei, Suojien/pinteleiden hankaus =Ei (takajalan jännesuojat eivät ylety tuonne asti ja pinteleitä en ole takasissa käyttänyt viiteen kuukauteen), Vai oliko se syy linimentti.. Sekin tuntuisi aika oudolta.

Jalka seuraavana päivänä

Tänään menin tallille jo päässäni mielikuva hevosen tukkijalasta. No ei ollut. Hieman nestettä, niinkuin eilenkin. Haava kuiva, mutta oli tehnyt tuollaisen ihanan mätärupikökön, johon tietysti oli purut tarrautuneet. Suojaa ei viitsinyt edellis yöksi laittaa, että haava (vai mikälie) saa ilmaa, eikä ainakaan lisää muhi jonkun pintelin alla.

Ei muuta kuin maneesiin katsomaan, ontuuko Neiti. Otin mukaan vain joustot, jottei mene ralliksi tämä "ontumatutkimuksen" ravi osio. Ei Seba kuitenkaan ontunut, vaan liikkui melko kivasti, eikä minkäänlaista epäpuhtautta näkynyt. Onhan se vieläkin kuin tönkkösuolattu muikku takapäästään, mutta pikkuhiljaa!

Harvemmin juoksutan vain joustoilla, mutta on tuokin melko kätevä apuväline pikajuoksutukselle.

Juoksutuksn jälkeen pesupaikalle taas läträämään jalkaa viileällä vedellä ja pikkuhljaa saatiin jalasta taas purut ja kuivuneet mädät pois.. Tämän jälkeen taas betadinella putsaus. Huomenna näkee taas, miltä jalka näyttää, mutta vihreää valoa se kuitenkin vilauttelee treenien jatkumiseen.

Alle vielä video, kun pääsin tiistaina hyppäämään tallikaverini piensuomenhevosella. Tämä kokenut estekonkari ruuna on mennyt myös kenttää. Ikää kunjoitettavat 18 vuotta ja on terve kuin pukki. Ihan sika kiva tapaus hypätä, vaikka itsellä kunnon hyppäämisestä jo aikaa ja no kyllä se näkyikin!!

Jätin videoon äänet päälle, koska nauru on tarttuvaa ja pääsette kulissien taaksekkin joskus :D

Lihashuoltoa ja kuulumisia

Seballa oli maanantaina hieroja. Ihmettelin vasemman takajalan jäykkyyttä nähtyäni ratsastusvideota, josta tietysti kerroin myös hierojalle. Ravaahan se vielä kauttaaltaan jäykästi,ennen kuin vertyy, koska ollaan vain mummohölkkäilty, eli ei olla ravissa vielä varsinaisesti työstetty mitään. En vaadi kuin tuntuman ja mars ravia.



Itsestänikin on tuntunut edelleen, että ratsastan ilman minkäänlaista järjenhäivää. Juuri sitä mummohölkkää..

Hieronnasta tosiaan löytyikin molemmista takareisistä jumit. Kai se ravi siis on jotakin aikaan saanut. Edellisillä hierontakerroilla ei ole takareisistä löytynyt mitään. Myös lavat olivat jumissa. Muuten ei löytynytkään mainitsemisen arvoisia jumeja. Yleensä jumissa on myös lanneselkä, mutta nyt se oli todella hyvä. vain pientä kireyttä. Kuulemma harvemmin tulee hieronnassa hevosia vastaan, joilla ei yhtään löydy sitä kireyttä selästä, Joka on ihan normaalia.

Kaulaa olisi neidin mielestä saanut hieroa vaikka loppupäivän. Ja vaikka lavat olivat umissa, niin todella hyvin antoi hieroa ja loppujen lopuksi antoi nekin lihakset periksi.



Eilen käytiin kauniissa keväisessä säässä löntystelemässä meidän tallin radalla. Siellä on turvallista mennä, kun ei tule vastaan autoja, eikä kyllä muitakaan. Jos radalla on muita meidän tallin hevosia, esim ravuri, en sinne mene yksin. Koska a) ravurit syö ratsuja b) vastaantulevan hevosen kanssa voi tulla törmäys jos toinen menee reippaampaa ja c) vastaantulevat hevoset Seban mielestä kutsuvat häntä kääntymään takaisin kotiin.

niin kaunista ja rentouttavaa plus rakas tötterökorva

Tämän rentouttavan tallustelun jälkeen, ei kiinnostanut mennä "synkkään" maneesiin, vaan suunnattiin kentälle tekemään päivän ravit. (Nyt ravataa jo lähemmäs 20 min.Noin niinkuin suunnilleen)

Otettiinkin meidän ensimmäiset ravilisäykset. Ensin Seba oli ihmeissään että pitääkö tässä nyt jotakin tehdä ja lähti kipittämään eteenpäin. Heti kun hoksasi niin ei tarvinnut kuin ohjasta höllätä ja koskea pohkeella, kun neiti lähti jo venyttämään itseään ns.eteenalas ja venyttämään ravia. Siellä liidettiin ja mulle tuli sellainen olo, että "tätä mä oon niin kaivannut" Tuntui, että istuntakin heti tiivistyi ja parani, kun vähän tehtiinkin jotain. Muutenhan meidän ravityöskentely on ollut vain taivuttelua, niin sisään-, kuin ulospäin.

Tyytyväinen tamma treenin jälkeen ja pikku hikikin tuli pintaan.

Kyllä tuli molemmille hiki. (Ai mikä ratsastuskunto...) Tästä on molempien hyvä lähteä kasvattamaan kuntoa takaisin.

Ensi viikolla pääsenkin kaverin piensuomenhevosella hyppäämään. Saa nähdä onko kunto koetuksella. Onneksi kyseinen ruuna on kokenut estekonkari niin toivon mukaan pääsen vain nauttimaan pienien esteiden ylityksestä ja hyppäämisen tunteesta. Toki uusi hevonen on aina uusi, vaikka sileällä olen sillä useammin ratsastanut. Vielä en tiedä, millainen kaveri on hypätä, mutta samanlainen pieni ja ketterä ainakin, niinkuin Sebakin.

Treeniä lisää plus video

Eläinlääkäri kävi tosiaan eilen 18.1. Ensin Sebaa alettiin tutkimaan kliinisesti. Käytävälle ja jänteen painelua. Ei värähtänyt neidiltä ilmekkään, vaikka kovempaakin puristi.

Tallista ulos ja ravilla kohti maneesia. Ihan niinkuin kylmilteen. Ei ontumista. Maneesissa riimussa juoksutus kera liinan, molempiin suuntiin, ei ontunut. Eläinlääkäri sanoi suoraan, että säästä rahasi. Turha ultrata, kun näin hyvältä näyttää. Mennään normaalin ojentajajännevamman kaavan mukaan.

Nyt siis mennään ravia joka päivä. Tämä viikko sen 10 min ja ensi viikolla pikkuhiljaa lisätään ravin määrää.

Ensi kuussa, ennen puolta väliä, eli kun on 4,5kk kulunut, otetaan ensimmäiset laukat. Laukka aloitetaan taas ns alusta. Ensin kierros, sitten kaksi jne.. Joka toinen päivä. 6kk jälkeen ollaan normi treenissä! (mun tahdilla ehkä vähän myöhemminkin).

8kk jälkeen saisi ylittää ensimmäiset esteet, mutta kyllä me suosiolla odotellaan kesä-heinäkuulle. Minkäänlaista riskiä en halua ottaa.

Nyt ollaan 3 päivää ravailtu putkeen ja jalka ei ole lämmennyt, ei turvotellut, eikä muutenkaan oireillut. Huomenna taidan neidillä pitää vapaapäivän, ettei heti mennä montaa päivää putkeen ravia.

Nyt saatte pitkästä aikaa nauttia hieman pidemmästä videosta. Mulla oli tänään kaksi hevosta ratsastettavana. Seba ja kaverini piensuomenhevonen. Tästä toisesta kaverista on hieman vähemmän materiaalia, koska en toisen hevosta viitsi mielinmäärin kuvailla. Pari videota meni väärään paikkaan. Menivät väärinpäin, mutta olin jo tallentanut videon, jonka jälkeen vasta huomasin.. Hups.. :D

Valitettavasti tallilla ei ollut ketään, joka olisi ratsastusta kuvannut, joten materiaali ei kovin kummoista ole. Olin tallilla itsekseni ja joskus se on oikeastaan kivaakin. Saat rauhassa touhuta ja onhan se kieltämättä rentouttavaa, vaikka mahtavat tallikaverit onkin!

Kuntoutus hyvällä mallilla

Otsikko kertookin jo paljon. Ollaan nyt enempi ravailtu. Tai paremmin kerrottuna pidempään. Muutama päivä sitten, kun olin kovemmassa flunssassa, juoksutin Seban. Pääosinhan se koostui käynnistä, mutta kyllähän sekin juoksutukseksi lasketaan.

Liinassa me työskennellään käynnissä myös suoralla uralla, jota sitten kutsun enemmänkin liinatyöskentelyksi.

Seba on todella helppo liinan kanssa ja juoksuttaessa. Voisin sanoa, että aloittelijallekkin oikein oiva opetusponi juoksutuksen saloihin. Välillä tulee pikku aivopieruja, mutta ne kestävät sen kaksi sekuntia ja taas ollan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.




Ollaan saatu Sebalta mahakin jo pois (pitäisi saada omistajaltakin). Heinäämäärää pudotettiin pikkuhiljaa ja nyt se saa heinää noin 8 kg päivässä, jota se ei enempää tarvitsekkaan. Muutenhan se aina on ollutkin hyvässä kunnossa, mutta kerää todella herkästi heinämahan. Viime kerralla totesi hierojakin saman.. Kylkiluut tuntuvat, mutta vieläkin on se pieni suloinen alamasu. Porkkana päivässä pitää mahan pyöreänä.. Vai miten se sanonta meni.

Jalan ultraus siirtyi taas. Eläinlääkäri on edelleen kipeänä. Melkoinen influenssa aaltohan täällä onkin meneillään. Myös allekirjoittaneella. Jalan ultra siirtyi 18. päivälle tätä kuuta.

Ekat ns. ravityöskentelytkin otettiin pari päivää sitten. Huikeat 5 käynti-ravi siirtymistä molempiin suuntiin. Olipahan kuuliainen tyttö niissäkin. Selvästi kaipaa jo kunnon hommiin, mutta hiljaa hyvä tulee. En edes muista kerroinko edellisissä postauksissa, mutta ravataan siis suunnilleen joka toinen päivä ja tällähetkellä noin 10 min kerrallaan ja nekin yleensä pätkittäin.

Jos löytyy toiveita postauksille, niin ehdotuksia saa laittaa tulemaan!