Vuosipäiväkuvia part. 1

(c) Riikka Tuohimetsä

Valitettavasti kuvien saamisessa / käsittelyssä kestää, joten julkaisen nämä kahdessa osassa. Onpahan kuvia mitä teille jakaa :)

Kuulumisia kuntoutuksesta

Seba on kyllä ollut oikein positiivinen kuntoutettava. Työmoraali on kohdallaan, mutta kuitenkin käyttäytynyt ihan super hyvin. Ei ole norsujarruja paljoa tarvinnut. Välillä ollaan vähän liian reippaita, joten välillä on gramaanit hätäjarruna mukana, ettei vielä mentäisi ihan holtittomasti.

Seba pääsi juhannuksena normaaliin tarhaan. Oli pikkusen ihmeissään aluksi, että mihinkä suuntaan sä mua oikein viet?

Nätisti se lähti kuitenkin kävellen kiertämään tarhaa, maistellen samalla ruohotuppoja. Yhtäkään spurttia tai muuta vastaavaa ei tullut, vaikka kävely vauhti kierros kierrokselta kiihtyi. "onko tää oikeasti todellista, täällä on tilaa!!"

Tänään korkattiinkin "virallisesti" maastoilu, eikä tyydytty vain kävelemään radalla tai tallin ohi menevällä tiellä. Itsehän siis menin jalan, kun "uhri", joka itse halusi maastoon lähteä, hyppäsi tomerana neidin kyytiin. Tämä kyseinen uhri on Seban ensimmäinen vuokraaja ja minun yli 10 vuoden takainen paras ystävä, joka taas parin vuoden tauon jälkeen, on nyt kanssani käynyt tallilla.

Ensin Seba seurasi minua kuin hai laivaa. Ei paljon kuskin tarvinnut ohjista käännellä. Jokainen puska ja puukin piti matkalla yrittää maistella. Jonkin ajan jälkeen alkoi neiti innostumaan maastoilusta ja johan sieltä vähän kenguruloikkaakin tuli. Ehjinä kuitenkin selvittiin ja heppa nautti. Toivottavasti kuski myös!

Eka juoksutuskin on takana. Noh.. Laukkaahan se Seba halusi, mutta hyvin kuunteli. Parin viikon päästähän ne laukat jo aloitettava. Seba selvästi ilmaisi, että nyt voisi jo mennä eikä meinata. 

Ensi postauksessa kuvat meidän 7 vuoden kavioliiton kuvauksista!

7 vuotta yhdessä!

Tänään ensimmäistä kertaa hifisteltiin kuvauksien suhteen. Ystäväni Riikka tuli meitä kuvaamaan meidän kavioliiton vuosipäivän kunjaksi.

Tämän kunniaksi on tulossa isompi postaus, jossa kerron meidän onnistumisista, sekä epäonistumisista (tapaturmat myös) matkan varrelta. Alle teille pikku fiilistely kuva, joita tulee ensi postaukseen lisää.

(c) Riikka Tuohimetsä

You make me whole..

Vastaukset kysymyksiin

Nyt on jonkin verran saatu kysymyksiä, joten laitetaanpas vastaukset tulemaan.

Minulta toivottiin tätä postausta videon muodossa, mutta valitettavasti nyt ei ole sellaista kuvauskalustoa, millä saisi hyvin kuvattua.

1. 
   
   

Mitä teet kun et ole tallilla? harrastatko muuta liikuntaa?  

-Olen koiran kanssa, näen kavereita, katselen leffoja ja kaikkea muuta, mitä nyt normaali ihminen tekeekään. En harrasta muuta liikuntaa kuin lenkkeilyä koiran kanssa.

Oletko pystynyt vieläkään täysin käsittelemään mitä kaikkea tänä vuonna olette kokeeneet? (toivottavasti ymmärsit kysymyksen :D) 

- Asiahan on minulle todella iso juttu, ja ei sitä oikein itsekkään tarkalleen ymmärrä, miten yhtäkkiä tilanne tapahtui. Vaikea asiaa myöskin käsitellä siinä määrin, että vastaavanlaista tapausta ei ollut klinikalla tullut vastaan, joten käsittely on siinä määrin sekä vaikeaa, sekä toisaalta helppoa.

Se mitä olen käsitellyt, on, että itseäni, eitä ketään muutakaan voi asiasta syyttää, koska tämä ei ollut ihmisestä johtuvaa, miksi leikkaus tapahtui. Mysteerinä on vieläkin, miten tuo koko kyseinen juttu on tapahtunut. Pitää vielä yrittää ottaa asiasta tarkemmin selvää, mutta epäilen, ettei tuollaisesta hirveästi tietoa löydy.

Joten on käsitelty asia siinä määrin, missä sitä on pystytty käsittelemään.

Oletko jossain töissä? jos olet niin missä ja jos et ole niin miksi? 

- En ole tällähetkellä töissä. Haut kokoajan menossa. Huomenna saakin tietää edellisen työhaastattelun tuloksen. Miksi kysymykseen hieman hankala vastata. Kai olen huono haastatteluissa :D Olen kokeillut aikalailla kaikkea ja tietysti joku ihmettelee, miksi en ole vaikka siivoamassa. Sitäkin kokeiltu, mutta olkapäät ei sitä kestä. Varsinkaan mopin kanssa heilumista tunnista toiseen.

Vieläkö amalia on sinulla? (postauksissa ei ole enään kuulunut) 

- Amalia lähti viime viikon keskiviikkona kotiin

Mitä toivoisit tänä vuonna tapahtuvan? (hevosasioissa sekä omassa elämässä).

- Hevosasioissa mulla ei ole tällähetkellä päämääränä kuin Seban kuntoutus ja takaisin normi treeneihin paluu. Elämässä voi toivoa mitä vain, mutta vakituiseen miellyttävään työhön pääseminen olisi sijalla 1.

Kuinka usein Seballa saa ravata?

-Tällä viikolla Seballa alkoi kuntoutus ohjelman mukaan ravaaminen 4 kertaa viikossa. Ja kokoajan ravaamista pidennetään pikkuhiljaa.

Teetkö/voitko tehdä videopostauksia?

- Aikaisemmin jo vastasinkin, mutta nyt tarkemmin, mulla meni vanha puhelin rikki ja tämä nykyinen on "antiikkinen" ja kamera on, mitä on, joten videopostausten tekeminen on hieman haasteellista, mutta on sellaisiakin tulossa, kunhan saadaan aikaiseksi.

Mitä vinkkejä antaisit uudelle hevosen omistajalle?

- Aika laaja kysymys, joten jätän vastaamatta ja onnittelen!

Millä hevosella tykkäät ratsastaa Seban lisäksi? Onko jotain erityistä suosikkia siis. :)

- Minulla ei kai ole mitään erikoista suosikkia, koska tykkään ratsastaa kaikilla muilla. Jokainen opettaa jotain. Mutta joku jos on mainittava, niin tallikaverini isoliikkeinen ruuna, joka täälläkin on esiintynyt, on sillätavalla suosikkini, että opin olemaan isoissa liikkeissä mukana, se on ehkä välillä myös vähän tammamainen ruuna (kiukuttelee), mitä harvemmin tulee vastaan. On kuitenkin pääosin  myös miellyttävä ratsastaa ja tallikaverin ollessa muualla sillä ratsastankin.

Mitä Seban ruokintaan kuuluu?

- Seba syö tällähetkellä aamuin illoin lesettä, kivennäistä, sekä kouralisen kauraa + lisäravinteet (msm,glucosamin,magnesium, merisuola). Magnesiumia ei normaalisti syö, mutta sairaslomalla ja kuntoutuksessa se on sitä nyt syönyt. Tietysti heinä myös, jota saa 4 kertaa päivässä. Melassivettä se saa myös, jotta juo tarpeeksi, kun on ollut ähkyherkkä.

Meneekö Seba laitumelle?

- Ei mene.

Onko seballa jotain rajoituksia liikkumisen kanssa tulevaisuudessa? Esim. Voitko enää hypätä sillä?

- Ei ole rajoituksia. Kunhan saadaan neiti kuntoutettua, voidaan tehdä kaikkea niinkuin ennenkin.

Kuvapostaus Seban treenistä 12.6

Viime sunnuntaina tallikaverillani oli kamera mukana tallilla, joten pyysin häntä hieman kuvailemaan meitä. Mentiin Seban kanssa noin 35 minuuttia, johon sisältyi käyntiväistöjä, voltteja, ympyröitä, sekä ravia reilut viisi minuuttia. Sellainen pikkuinen kuntoutus treeni.

Nyt saatte nauttia kuvista!

Vielä saisi muutamat kysymykset laittaa, jotta saadaan kysymyspostaus aikaiseksi!

Mukavaa loppuviikkoa!

Lainaratsulla hyppäämistä

Jälleen hyppäämistä jatketaan minkäs muunkaan, kuin maamme suomenhevosen kanssa.

Kyseessä on siis meidän tallilla asusteleva suomenhevosruuna, jolla sain kunjan hypätä. Vai olisiko se etuoikeus jo näin pitkän hyppytauon jälkeen.

Leevillä olen aiemmin ratsastanut jo muutaman kerran, joten jokseenkin tuttu kaveri oli kyseessä. Kylläpä vain hevonen muuttui heti esteet nähdessään ryhdikkäämmäksi ja oli heti meno päällä. Käytössä oli yleissatula ja 10 vuoden aikana taitaa ne kerrat, kun olen yleissatulalla mennyt, olla kahden käden sormilla laskettavissa. Onhan se joka satulassa erilainen istua. Siihen päälle vielä uusi hevonen hypättävänä, no... Videon lopussa hidastuksessa näette, miten mulle herkästi kävi.


ä

Olihan sitä itsekkin vähän osaltaan hukassa hyppäämisen kanssa, mutta olen tyytyväinen, että isompia virheitä ei tullut ja mikäs sen opettavaisempaa, kuin hypätä muillakin hevosilla, kuin Seballa.

Leevi oli oikein positiivisen oloinen hyppääjä. Hyppäsi oikeastaan paremmin, kun antoi vähän tilaa ja nätisti se haki paikat itse. Kyseessä on kuitenkin vielä suhteellisen nuori suomenhevonen, joten oikeastaan en voi kuin kehua heppaa.

Seban kanssa extempore maneesissa kokeiltiin pressun yli kävelyä.. Taas oli ennakko odotukset aivan jossain pilvissä, mutta kuinkas kävikään..




Ensi viikolla pääseekin Seba hierontaan. Jumejahan löytyy ihan varmasti, kun ollaan treeniin palattu ja niitä näkee jo omin silmin. Hitaasti ollaan edetty, mutta tottakai oletettavissa olikin kolmen kuukauden seisomisen jälkeen, että niitä jumeja tulee olemaan..

Laittakaahan vielä kysymyksiä tulemaan! 
Kommentteja en ole vielä julkaissut. Julkaisen ne vasta ennen postauksen tekemistä :)

Kuulumisia ja kysymyksiä?

Nyt kun Seban pahin vaihe ohi, niin monia varmaan kiinnostaa jokin mieltä painava juttu leikkauksesta, toipumisesta, jatkosuunnitelmista ja niin edelleen.. Joten saa laittaa kysymyksiä tulemaan. Tietysti kaikki muutkin kysymykset ovat tervetulleita. Pysytäänhän asiallisina :)

Ollaan otettu treeniin nyt pikkuhiljaa lisää vaihtelua, kuten liinassa työskentelyä käynnissä ja ilman satulaa humputtelua.

Seba on ollut kyllä tyytyväinen, kun on päässyt hommiin. Tänään tallityöntekijältäkin kuulin, että " Seba on paljon iloisemman näköinen ja pirteämpi kun on päässyt liikkumaan"

Tänään otettiin meidän neljännet ravit ja nyt oli jo tyton mielipide oli "Nyt mutsi ravataan eikä meinata"

Ensiviikon suunnitelmissa on nyt ravaaminen kolme kertaa viikossa. Toki katson tämänkin hevosen mukaan. Viimeisellä ravikerralla pitäisi vähän lisätä ravin määrää ja sitten taas pari päivää vain kävellään. Ajattelin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi (koskaanhan ei voi ottaa liian varovasti) jaksottaa ravin esim kahteen tai kolmeen osaan.

Katsotaan milloin saan kysymyspostauksen tehtyä. Olkaahan ahkeria, niin saadaan se pian kaikile kiinnostuneille näkyviin!

Kahden hevosen kuulumiset kuvatulvana

Otetaan ensin blogin superstar eli Seba, jonka kanssa ollaan päästy jo aika kivasti treenailemaan. Lähinnä siis käynnissä. Ollaan nyt ravattu kolme kertaa ja edelleen tyttö lähtee näppärästi raviin ja pysyy rauhallisena, ikäänkuin ajattelisi "tuttu juttu, mitäs tässä hätiköimään"

Ensimmäistä kertaa kentällä ratsastelua

Nyt ollaan vähän menty jo käynnissä väistöjä.. niin, että muutamat askeleet sivulle, eli lähinnä uran sisäpuolelta uralle. Nyt niitäkin sentään on voinut kokeilla, kun ensimmäisen kerran selässä istuessani jo ympyrän tekeminen tuotti vaikeuksia. Ihan kun kouluttaisi taas jotain nuorta varsaa.

Sebahan ei mene laitumelle, mutta pikkuhiljaa, olen sille pieniä määriä vihreää syöttänyt, koska meidän tallilla ihanasti hevosia hemmotellen (ainakin Seban mielestä ihan paras juttu), on se, että niitetään tarhassa olevillekkin tuoretta ruohoa pelloilta. Mitäs minulla sitä vastaan, heppa tykkää ja luonnollistahan se niille saada sitä vihreääkin.

Poistuttiin jo jopa tallin pihalta.. Toki kera henkisen avun, eli tallikaverin kanssa, joka lähti meidän kanssa jalan kävelemään, meidän tallin rataa. Odotin jotain ufoja näkevää hevosta, mutta alkuun sitä sai jopa hieman käskeä, että pysyi edes tallikaverini perässä. Ilmeisesti oli kovinkin rentouttavaa käydä muualla, kuin maneesissa tai kentällä.

Kaunis tyttö

NRO 2

Siirrymme Heikki neitiorhiin..

Viime torstaina, teimme viimeiset treenit Heikin kanssa. Niinkuin aikaisemmin olette lukeneet, ei hän oikein pidä ketään selässään. Otettiin käyttöön ainakin melkein viisaat aivolohkomme ja haettiin satulaan lisäpainoa renkaista. Vaikka renkaita viskottiin selkään ja niitä kiinniteltiin, niin eihän jätkä ollut moksiskaan.. (Tämän jos olisi tehnyt muutama kuukausi sitten, ei olisi tullut kuuloonkaan) Täytyy yrittää tässä kesän aikana muovautua renkaaksi.. heh..

Heikki tosiaan lähti sitten viime lauantaina laitumelle viettelemään kesälomaa. Minunhan piti päästä mukaan, mutta sairastuin. Sain kuitenkin mahtavia kuvia!

Kuvista jo näkee, kuinka jätkä nautti päästessään laitumelle villinä ja vapaana! Olen niin iloinen hänen puolestaan ja saa hetken miettiä opittuja asioita.

Tänään käytiin Heikin omistajan kanssa jätkää katsomassa laitumella. On sillä muuten pirun iso laidun juostavana. Varmasti nauttii koko laidunkauden edestä ja ei varmasti lopu syöminen kesken. Hetken aikaa jouduttiin huutelemaan Heikkiä, mutta pian sieltä kulman takaa näkyikin komean orin pää. "Ihan kuin mua huudettaisiin"

Loppujen lopuksi Heikki tallusteli suoraan meidän luokse ja ryntäsi samantien tutkimaan muovipussia, jossa oli harjoja, ötökkämyrkkyä, harjan ja hännän selvitysainetta ja no ehkä myös herkkuja.

Käytöstavat meinasivat olla unholassa, kun otin Heikin kiinni. Muutaman kerran saikin muistuttaa, että hetkonen, määrääkö täällä ihminen vai hevonen. No tietysti toinen ajatteli että herra itsensä herra kun on ollut siellä isolla laitumella muutaman päivän ja komennuksesta joutuikin sitten nöyrtymään.. Voihan kurjuus.. Mihin se villi vapaus hävisi? Taas nuo kaksi akkaa on mun kimpussa puunaamassa mua kiiltäväksi.

Jos maistan tätä narua?

Pään harjaus oli ihanaaaaaa! Vaikka muuten herra neitiori on niin herkkähipiäinen päästään.

Piakkoin mennään taas Heikkiä moikkaamaan ja Seban lisäkuulumisia on tulossa myös pian! 

OLKAAHAN KUULOLLA!

Mukavaa laidunkautta kauraturville!