Ensimmäiset ravit 3kk jälkeen

Niinkuin otsikko kertookin, oli eilen vuorossa ensimmäiset raviaskeleet. Odotushan mulla oli, että poni tyyliin räjähtää, kun pyydän sitä ravaamaan, mutta toisin kävi. Neiti oli oikein hieno ja letkeä ja rento, mikä yllätti kaikki positiivisesti. Ravia mentiin siis vain yhdet ympyrät molempiin suuntiin.




Ravin jälkeen Seba malttoi kävelläkkin nätisti ja tulinkin sitten heti alas selästä taluttelemaan. Ennen raveja oltiin jo kävelty vajaa puolituntia, enimmäkseen ohjastuntuman kanssa. Toissapäivänä jo otin ohjastuntuman, mutta vain noin 10 minuutin ajaksi.

Hirveä hätä sillä on lähteä jo kävelemään, ennen kun olen edes selkään päässyt. Ilmeisesti on neiti sitä mieltä, että lomailu loppui nyt. Tänäänkin se lähti jo käppäilemään ennenkuin mun persus oli edes penkissä. Vähän on malttamaton. Hieman annan anteeksi, kun niin pitkä sairasloma takana ja pysähtyy kuitenkin uudestaan käskystä.

Eilen ennen Seban ratsastusta lupauduin hyppäämään supermummolla ristikkoa. Ristikko taidettiin mennä 6 kertaa ja lopetettiin sitten siihen. On se melkoinen turbomummo ja nautti tietysti pikku pompuista.




Pian on tulossa postausta Heikin viimeisestä treenistä, joka sujui paremmin kuin hyvin. Huomenna jätkä lähtee nimittäin laitumelle ja sinne lähden mukaan kuvailemaan ja auttamaan, joten sieltäkin saadaan varmasti materiaalia tänne blogin puolella!

Kuntoutus alkakoon

Eilen oltiin siis klinikalla kontrollissa. Tulokset olivat odotettua paremmat "erittäin hyvältä näyttää" .
Puolet klinikan väestä tuli kyselemään Seban kuulumisia ja moikkaamaan, sekä rapsuttelemaan Sebaa. Hyvin on neiti jäänyt siellä mieleen. Leikkaava eläinlääkärikin sanoi, että on onnellinen, että Seba noin hyvässä kunnossa ja selvisi.

Päästiin Seban kanssa käytävälle odottelemaan.. Taustalla näkuu Seban molemmat klinikka-ajan karsinat.

Klinikalla siis ultrattiin mahan alta kudokset ja katsottiin hevonen päällisin puolin. Samalla vein lantanäytteen ja sekin oli puhdas, joten kaikki oli aivan loistavasti!

Reppanalta ajeltiin taas mahan alta karvoja ultrausta varten.. ötökkämyrkky saa kovaa kyytiä, ettei toisen maha ole ihan syötynä.

Klinikalta saatiin lupa rueta heti kuntouttamaan ja lupa mennä selkään. Hauska kommentti olikin, että "älä ainakaan heti lisää ruokintaa, jotta pysyt kyydissä". No joo ihan fiksua kyllä. Seba kun osaa olla melkoinen turbomoottori halutessaan.

No eilenhän olin kuin naantalin aurinko ja klinikalla meinasi ilon kyyneleitä tulla ja jouduin tallustelemaan klinikan pihalla ettei itku pääsisi aivan valloilleen. Olisihan tuota varmasti saanut itkeäkkin, kun nyt on kaikki pahin takana ja noin kolmen kuukauden päästä ollaan takaisin normi treenissä.

Tallilla oli oikein ratsastuskoululaisen fiilis..heh.. "mä saan tänään ratsastaa Seballa" .

iloinen omistaja ja Seba sitä mieltä, että miksi mua kokoajan kuvataan, tuttu juttuhan tää on.

Kyllä oli koko ratsastuksen ajan hymy korvissa. Pitkin ohjin käveltiin puolituntia ja Seba oli kyllä sitä mieltä, että kyllä me voitais jo hommia tehä ja ravata. Mutta ei vielä. Tänään otan hetkeksi ohjastuntuman käynnissä ja huomenna otetaan ihan pienet pätkät ravia (maneesin pitkät sivut) ekaa kertaa kolmeen kuukauteen. Saas nähdä onko norsujarrulle käyttöä ekojen ravien jälkeen.

Ruudun täällä puolella on ainakin maailman iloisin hevosen omistaja ja tekstikin saattaa tästä innosta johtuen olla hieman sekava. Toivottavasti kuitenkin saatte edes jotenkin tolkkua kirjoituksistani.

Mukavaa loppuviikkoa!

Huippuhetkiä ja jännitystä

Aloitetaan ensimmäisestä, eli blogin päätähdestä Sebasta, jonka kanssa VIHDOIN kolmen kuukauden jälkeen mennään kontrollikäynnille klinikalle. Toivonmukaan tämä olisi viimeinen käynti tämän leikkauksen osalta ja päästäisin palaamaan pikkuhiljaa treeniin. Pitäkäähän peukut pystyssä!

Varmasti tulee pian infoa tänne, mitä klinikalla sanottiin. "tuomio vai vapautus".

Sitten toiseen teitäkin kiinnostavaan hevoseen, eli Heikkiin. Heikki on ottanut taas hurjan harppauksen eteenpäin, niin käsiteltäessä, kuin selkäännousu treeneissä.

Pikkupoika onnistuneen selkäännousu treenin jälkeen.

Kokeiltiin tai no.. Kokeilin Heikin kanssa uutta juttua. Talutin sen itse jakkaran viereen, nousin jakkarale ja laitoin jalan jalustimeen. Samalla sain laittaa myös painoa jalustimeen ja hieman yläkropalla antaa painetta selkään, eikä jätkä ollut moksiskaan, vaikkei narun päässä ollut tukihenkilöä antamassa turvaa hänen mielestään niiiiiin pelottavalle asialle, kuin ihminen joka on menossa selkään, saatika istuu siellä.

Kurssi, minkä aikaisemmin tallilla kävimme, on antanut hyviä vinkkejä Heikin käsittelyyn. Pääosin se antaa ihmiselle oman tilan taluttaessa (ei tunge turpaa jokapaikkaan, eikä kävele kyljessä kiinni). Pystyynhyppiminenkin on ihan satunnaista ja sekin yleensä vain, jos liikaa virtaa tai jos herraa nyt jostain syystä hieman ketuttaa. Tammamainen ori, jos näin voisi sanoa :D Mutta on se vaan silti utelias ja kiltti.

Alle vielä muutama kuva supermummosta, jolla tänään menin ja eipähän taas olisi voinut kuvitellakkaan, että kyseessä on 27- vuotias tapaus. Eihän mummelilla enää mennä, kuin maximissaan 45 minuuttia (kevyt maastoilu erikseen). Tänään menin ehkä sen 25 minuuttia, ja on se vaan melkoinen fiilis, kun alla on noin terhakka mummo, jolla ei ikä tunnu vieläkään painavan missään!

Laadunvalvoja

Maneesin peilit.. Ne, joita hevoset kiinnostavat. Voi kuinka komea tai kaunis hevonen sieltä näkyykään. Vai näkyykö?

Ihan muutama käynyt nuuskimassa maneesin peilejä ja jättänyt kaunista turpataidetta näkyville. Onneksi voin sanoa, että ainakaan Seba ei ole tuota tehnyt, koska en päästä sitä peilin eteen tökkimään, jottei satu vahinkoa, esimerkiksi, että peili tippuu tai hevonen hyppää peiliä vasten. Vaikka se kovin kivaa olisikin hevosen kuikuilla itseään sieltä peilistä ja vaikka se kuinka monta kertaa olisi sen tehnyt, on silti aina riski, että käy nämä edellämainitut tapaturmat.

Sitten itse otsikkoon.

Lähdettiin Tallikaverin kanssa tallille yhdessä ja hän oli ottanut peilien pesemistä varten siivousvermeet mukaan. ( Tämä "Hullu" hevosnainen oli jo aikaisemmin käynyt ratsastamassa, mutta halusi tulla uudestaan iltapäivällä minun kanssa, jotta saa pestyä peilit)

Seba puhtaaksi ja kohti maneesia. Tottakai siinä arvelutti, että mitähän se neiti tuumaa, kun yksi siellä häärää peilien kimpussa, jotka tietysti hevosen mielestä jopa vaihtavat muotoaan (ainakin joku alien sieltä ilmestyy)

"vähän jännittää..Mitä ihmettä tuo tyyppi touhuaa??"

No ei mennyt kauaakaan, kun Sebaa ei edes kiinnostanut peilien pesu, vaikka peilit hieman kolisivat ja peilejä kuivatessakin kuului ihmeellisiä ääniä. Vähän piti käydä nuuskimassa välineitä, jotta varmistuttiin, ettei kyseessä ole hevosen tappaja välineitä.

Vuorossa toinen peili ja Seba oli ahkerana laadunvalvojana.

Uusi poseeraus puhtaalta peililtä. Sieltähän näkeekin jotain!

Seba on voinut hyvin ja innolla odotellaan ensi tiistaita, kun lähdetään klinikalle kontrolliin ja saa tietää taas jatkosuunnitelmia liikutusta varten. Toivotaan, ettei ole tyräytymiä, jotta vältytään takapakilta.

Heikki lähteekin ensi kuussa laitumelle ja tiedossa on aktiivisia viikkoja, jotta saa mahdollisimman paljon kaikkea tehtyä ja jää laitumelle hieman mietittävää, ennen kun palaa takaisin treeniin.

Nostalgiaa ja kevätpesuja

Ihanan lämpimiä kelejä ollut nyt monta päivää. Loppuviikosta tosin luvattu, että sää huononee, mutta näillä lämpimillä keleillä on Sebakin saanut ulkoilla koko päivän. On muuten tyttö nauttinut.

Viime viikolla kaverini muutti takaisin tänne jyväskylään ja samalla tänne kotiutui vanha heppatuttuni Ajax.

Ajax on esittäytynyt blogissani joskus, mutta siitä on jo niin kauan, joten valotan teille hieman, kuka heppa onkaan kyseessä.

Ajax on -95 syntynyt amerikkalainen lämminen ja ex-ravuri, jonka kaverini osti itselleen melkein 10 vuotta sitten. Jo ensimmäisen kerran istuin Ajaxin kyydissä vuonna 2007, kun herra opetteli laukkaamista ratsun tavoin.

Ajax ja minä 2007 talvella treenaamassa (kokeilemassa) laukkaa hangessa

Joitakin kertoja kävin Ajaxia katsomassa, kunnes se muutti toiselle paikkakunnalle omistajansa kanssa. Taas vuonna 2011 se muutti  tänne jyväskylään "meidän" tallille, eli samalle tallille, missä Seban kanssa ollaan nykyäänkin. Käytiin yhdessä maastoilemassa, ja treenailemassa. Taas koitti Ajaxin muutto, mutta ennenkuin se sai oman uuden tallipaikan, jäi se minun hellään huomaani (heh..) noin 3 kuukauden ajaksi. Minulla oli siis Seban rinnalla myös Ajax hoidettava ja ratsastettavana. Mutta miksipä en olisi suostunut? Ajax on rehti tekemään töitä, tekee kaiken pyydettävän ja on aivan mahtava maastoilukaveri. Ajax auttoi myös omalla olemuksellaan Sebaa maastoilussa.

Mutta nyt tähän itse nostalgiaan. Ajax on taas täällä keski-suomessa ja olen sitä päässyt jo useana päivänä näkemään. Ensimmäisen kerran se oli hämillään, kun uusi paikkakin kyseessä, mutta toisella kerralla oli jo paljon rauhallisempi ja tarkoituksena olikin minun kiivetä selkään köpöttelemään herralla, samalla kun hänen omistajansa ratsasti toisen hevosensa. Heti selkään istuessa tokaisin, että "tulipas kotoisa ja nostalginen olo". Vähän aikaa siinä käveltiin pitkin ohjin ja olin yhtä hymyä! Seuraava lause suustani olikin, että "ollut niin ikävä istua tänne kyytiin". Enhän minä malttanut olla ravaamatta ja sama nöyrä ihana ruunahan se oli. Tunne oli jotain mahtavaa. Kyseessä kuitenkin vain 3 kk, kun se minulla oli hoidossa, mutta pidin sitä kuin omaani. Valloittava tapaus. Ehkä paras lämminverinen ikinä!

Ajax eilen ennen kuin hyppäsin kyytiin.

Eilen olikin Seballa pesupäivä. Ja vaikka taas kauhun kankeana hevosen omistajana pelkäsin, ettei se sairaslomalainen malta koko pesuaikaa olla paikallaan, olin taas väärässä.

Vaahtokylvyn jälkeen niin puhdas hevonen, KUNNES....

Kiitos kun pesit, oli mukava hiekkakylpy..

Tänään kävin myös Ajaxin omistajan mukana pesemässä hänen hepat. Tottakai otin kunjan pestä Ajaxin. Joka kerta kun sinne tallille menee, on olo kuin alkeistuntilaisella, joka haluaa heti ensimmäisenä ottaa lempihevosensa harjattavaksi ja paijailtavaksi :D "saanko mä hoitaa Ajaxia tänään"

Iso kiitos Ajaxin omistajalle noin mahtavan hevosen kanssa touhuilusta!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa viikkoa kaikille!

Teräshermoinen Seba (maastakäsittelyä)

Sebakin maanantaina pääsi vähän "vappufiiliksiin" mukaan, sillä olimme tuttuni kanssa tallilla sopineet, että Seban kanssa kokeillaan sille säkitystä ja siedätystä. Tämä tallilla oleva tuttuni, on siis hevosensa kanssa käynyt Vepsällä, joten olin enemmän, kuin innoissani ottamassa neuvoja vastaan.

Alkuun näytin, kuinka Seba ei sitä rapisevaa mukamas pelottavaa pulloa pelkää, jonka jälkeen aloiteltiin itse säkitys.

Ensin otin käteeni movipussin, jonka ensin näytin Seballe. Tämän jälkeen aloin sillä silittelemään ja eihän se neiti sanonut siitä juuta eikä jaata, vaikka sen päätäkin silitin ja jätin pussin jopa sen selkään hetkeksi.

Eipä sillä kauaa hypistelty, kun huomattiin, että ei sitä kiinnosta ollenkaan, eli ei siis pelota, eikä jännitä.

Otettiin käyttöön "vappuhuiska" eli varsi, jonka päässä oli silvottuja muovipussin palasia. Oletin, että Seba pelkää sitä ja saa jonkun hepulin, mutta ei niin käynyt. En nyt jaksa selostaa, mitä kaikkea sillä tehtiin, koska kaikki näkyy allaolevalta videolta.




Sen verran sanon, että tehtiin kyseisellä huiskalla sellaisia juttuja, missä huiska häviää välillä hevosen näkökentästä ja ilmestyykin taas uudestaan näkökenttään.

Olen niin ylpeä mun pikku potilaasta, joka noin rauhallinen oli. Onko kyseessä myös hieman luottoa? Oli sitäkin, koska annoin Seban ja vappuhuiskan myös neuvonantajallemme ja hieman se oli enemmän ihmeissään, kuin minun kanssa, mutta ei kuitenkaan pelännyt. Ei siis minkäänlaista pakoreaktiota.

Niin iso kiitos näistä siedätystreeneistä tutulleni! Varmasti tällaisiakin videonpätkiä uusien pelotttavien (tai ei niin pelottavien) asioiden parissa tulee tänne ilmestymään.

Tämän jälkeen Seba saikin sitten uudet popot jalkaan. Onneksi malttoi käyttäytyä rauhassa, paria pomppua lukuunottamatta, vaikka mun ennakkoluulot oli taas jossain aivan muualla näin pitkän sairasloman jälkeen.

Oletteko te harrastaneet maastakäsittelyä? Miten?