 |
| Poikaystäväni kanssa meille tuli uutenavuotena vuosi täyteen! |
Valitettavasti en saanut ketään kuvaamaan,vaikka poikaystäväänikin kysyin mukaan.
Valmennus kuitenkin teki minulle todella hyvää. Keskityttiin todella paljon istuntaani ja yritettiin korjailla virheitäni. Ensimmäisenä aloitettiin siitä, että avaan lonkasta asti jalat auki, koska minulla kuulema on tyypillinen esteratsastajan virhe, että jään hieman reisien ja polvien päälle "könöttämään" jolloin puristan reisillä hevosta.Samoin kun käänsin jalkojani ulospäin, saatiin pohje kiinni hevosen kylkeen, ettei se jää naputtamaan. Tässä lonkkien avauksessakin ylireagoitiin. Seen jälkeen tuohon vielä lisättiin, että minun pitää lonkasta asti siirtää jalkojani hieman taaksepäin, koska estesatulan takia ne ovat päässeet menemään hieman liikaa eteen. Onneksi ei tuoli-istuntamaiseksi.
Varsinkin vasemmassa kierroksessa minun piti keskittyä, että koko ylävartalo seuraa ympyrällä, mihin mennään, koska olen vino. Oikea kyynärpää myös korjattiin kiinni vartaloon, koska meinaa irrota kyljestä. Kun oltiin saatu jalkani lonkat auki, niin ravi-käynti siirtymisiä tehtiin pelkän istunnan avulla. Raviin siirrytiin niin, että nojasin hieman taaksepäin ja avasin lisää lonkkia. Käyntiin siirryttiin reisiä puristamalla. Ensin käyntiin siirtymisessä tarvittiin vielä ohjaa mutta lopussa ei oikeastaan ohjaan tarvinnut koskea. Oli iha huikee tunne saada Seba raviin vain lonkkia avaamalla. Ravinkin eron huomasi, kun ei kokoajan puristanut hevosta. Mentiin loppuakohde aina vain reippaammin ja reippaammin ja pitempiä askeleita.
Otettiin myös väistöjä tunnin aikana. Ensin käynnissä uraa pitkin, jonka jälkeen mentiin noin puolet pitkästä sivusta käynnissä(väistöä) ja suoraan väistöstä piti siirtää raviin ja säilyttää väistö. Oli aika haastavaa Seballe, koska on niin jäykkä takaa. Mutta tuolla reenillä saa jumpattua takapäätä hyvin ja vahvistettua sitä! Toisella pitkällä sivulla jatkettiin edelleen käynti-ravi siitymää.
Väistöjen jälkeen annettiin Seban hetki mennä reipasta ravia maneesia ympäri, ettei junnausvaihe jää väistöistä päälle. Väistöt olivat sen verran hankalia Seballe, että meno oli matelua, jonka takia sitä maneesia mentiin reippaasti ympäri.
Sitten laukkaosuuteen. Laukattiin ympyrällä, säädellen ympyrän kokoa ja laukan pituutta. Ensin tietysti taas minun istuntaani korjattiin. Ei oikein meinannut jalat pysyä takana ja lonkka auki, ilman että hytkyn kuin perunasäkki :D Niinpä minulle sanottiinkin että " Siellä on nyt pakko rentoutua, muuten et pysy liikkeissä mukana" Aina ennen olen voinut tukeutua hieman reisien puristusvoimaan, jotta pysyn liikkeisssä mukana. Tietysti itse sitä huomaamatta. Haettiin laukassa Sebaa myös pelkälle ulko-ohjalle, koska Seballa on tapana useammin yrittää tukeutua sisäohjaan.
Loppuravit meinasivat olla vähän liiankin vauhdikkaat ja sillon käskynä kävi, että nyt sitten saat puristaa reisillä. Mutta älä koske ohjaan. Varmaan 10 min -15 min jouduin reisillä puristamaan että saatiin ravia hidastettua ja rauhoitettua. Oli reidet muuten aika PULLATAIKINAA kun tulin selästä alas.
Lopuksi sain kehuja, että lopussa jalka oli aivan mahtavassa paikassa ja paikallaan!
TÄLLÄ VIIKOLLA UUDESTAAN!
