Lihashuoltoa ja kuulumisia

Seballa oli maanantaina hieroja. Ihmettelin vasemman takajalan jäykkyyttä nähtyäni ratsastusvideota, josta tietysti kerroin myös hierojalle. Ravaahan se vielä kauttaaltaan jäykästi,ennen kuin vertyy, koska ollaan vain mummohölkkäilty, eli ei olla ravissa vielä varsinaisesti työstetty mitään. En vaadi kuin tuntuman ja mars ravia.



Itsestänikin on tuntunut edelleen, että ratsastan ilman minkäänlaista järjenhäivää. Juuri sitä mummohölkkää..

Hieronnasta tosiaan löytyikin molemmista takareisistä jumit. Kai se ravi siis on jotakin aikaan saanut. Edellisillä hierontakerroilla ei ole takareisistä löytynyt mitään. Myös lavat olivat jumissa. Muuten ei löytynytkään mainitsemisen arvoisia jumeja. Yleensä jumissa on myös lanneselkä, mutta nyt se oli todella hyvä. vain pientä kireyttä. Kuulemma harvemmin tulee hieronnassa hevosia vastaan, joilla ei yhtään löydy sitä kireyttä selästä, Joka on ihan normaalia.

Kaulaa olisi neidin mielestä saanut hieroa vaikka loppupäivän. Ja vaikka lavat olivat umissa, niin todella hyvin antoi hieroa ja loppujen lopuksi antoi nekin lihakset periksi.



Eilen käytiin kauniissa keväisessä säässä löntystelemässä meidän tallin radalla. Siellä on turvallista mennä, kun ei tule vastaan autoja, eikä kyllä muitakaan. Jos radalla on muita meidän tallin hevosia, esim ravuri, en sinne mene yksin. Koska a) ravurit syö ratsuja b) vastaantulevan hevosen kanssa voi tulla törmäys jos toinen menee reippaampaa ja c) vastaantulevat hevoset Seban mielestä kutsuvat häntä kääntymään takaisin kotiin.

niin kaunista ja rentouttavaa plus rakas tötterökorva

Tämän rentouttavan tallustelun jälkeen, ei kiinnostanut mennä "synkkään" maneesiin, vaan suunnattiin kentälle tekemään päivän ravit. (Nyt ravataa jo lähemmäs 20 min.Noin niinkuin suunnilleen)

Otettiinkin meidän ensimmäiset ravilisäykset. Ensin Seba oli ihmeissään että pitääkö tässä nyt jotakin tehdä ja lähti kipittämään eteenpäin. Heti kun hoksasi niin ei tarvinnut kuin ohjasta höllätä ja koskea pohkeella, kun neiti lähti jo venyttämään itseään ns.eteenalas ja venyttämään ravia. Siellä liidettiin ja mulle tuli sellainen olo, että "tätä mä oon niin kaivannut" Tuntui, että istuntakin heti tiivistyi ja parani, kun vähän tehtiinkin jotain. Muutenhan meidän ravityöskentely on ollut vain taivuttelua, niin sisään-, kuin ulospäin.

Tyytyväinen tamma treenin jälkeen ja pikku hikikin tuli pintaan.

Kyllä tuli molemmille hiki. (Ai mikä ratsastuskunto...) Tästä on molempien hyvä lähteä kasvattamaan kuntoa takaisin.

Ensi viikolla pääsenkin kaverin piensuomenhevosella hyppäämään. Saa nähdä onko kunto koetuksella. Onneksi kyseinen ruuna on kokenut estekonkari niin toivon mukaan pääsen vain nauttimaan pienien esteiden ylityksestä ja hyppäämisen tunteesta. Toki uusi hevonen on aina uusi, vaikka sileällä olen sillä useammin ratsastanut. Vielä en tiedä, millainen kaveri on hypätä, mutta samanlainen pieni ja ketterä ainakin, niinkuin Sebakin.

Treeniä lisää plus video

Eläinlääkäri kävi tosiaan eilen 18.1. Ensin Sebaa alettiin tutkimaan kliinisesti. Käytävälle ja jänteen painelua. Ei värähtänyt neidiltä ilmekkään, vaikka kovempaakin puristi.

Tallista ulos ja ravilla kohti maneesia. Ihan niinkuin kylmilteen. Ei ontumista. Maneesissa riimussa juoksutus kera liinan, molempiin suuntiin, ei ontunut. Eläinlääkäri sanoi suoraan, että säästä rahasi. Turha ultrata, kun näin hyvältä näyttää. Mennään normaalin ojentajajännevamman kaavan mukaan.

Nyt siis mennään ravia joka päivä. Tämä viikko sen 10 min ja ensi viikolla pikkuhiljaa lisätään ravin määrää.

Ensi kuussa, ennen puolta väliä, eli kun on 4,5kk kulunut, otetaan ensimmäiset laukat. Laukka aloitetaan taas ns alusta. Ensin kierros, sitten kaksi jne.. Joka toinen päivä. 6kk jälkeen ollaan normi treenissä! (mun tahdilla ehkä vähän myöhemminkin).

8kk jälkeen saisi ylittää ensimmäiset esteet, mutta kyllä me suosiolla odotellaan kesä-heinäkuulle. Minkäänlaista riskiä en halua ottaa.

Nyt ollaan 3 päivää ravailtu putkeen ja jalka ei ole lämmennyt, ei turvotellut, eikä muutenkaan oireillut. Huomenna taidan neidillä pitää vapaapäivän, ettei heti mennä montaa päivää putkeen ravia.

Nyt saatte pitkästä aikaa nauttia hieman pidemmästä videosta. Mulla oli tänään kaksi hevosta ratsastettavana. Seba ja kaverini piensuomenhevonen. Tästä toisesta kaverista on hieman vähemmän materiaalia, koska en toisen hevosta viitsi mielinmäärin kuvailla. Pari videota meni väärään paikkaan. Menivät väärinpäin, mutta olin jo tallentanut videon, jonka jälkeen vasta huomasin.. Hups.. :D

Valitettavasti tallilla ei ollut ketään, joka olisi ratsastusta kuvannut, joten materiaali ei kovin kummoista ole. Olin tallilla itsekseni ja joskus se on oikeastaan kivaakin. Saat rauhassa touhuta ja onhan se kieltämättä rentouttavaa, vaikka mahtavat tallikaverit onkin!

Kuntoutus hyvällä mallilla

Otsikko kertookin jo paljon. Ollaan nyt enempi ravailtu. Tai paremmin kerrottuna pidempään. Muutama päivä sitten, kun olin kovemmassa flunssassa, juoksutin Seban. Pääosinhan se koostui käynnistä, mutta kyllähän sekin juoksutukseksi lasketaan.

Liinassa me työskennellään käynnissä myös suoralla uralla, jota sitten kutsun enemmänkin liinatyöskentelyksi.

Seba on todella helppo liinan kanssa ja juoksuttaessa. Voisin sanoa, että aloittelijallekkin oikein oiva opetusponi juoksutuksen saloihin. Välillä tulee pikku aivopieruja, mutta ne kestävät sen kaksi sekuntia ja taas ollan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.




Ollaan saatu Sebalta mahakin jo pois (pitäisi saada omistajaltakin). Heinäämäärää pudotettiin pikkuhiljaa ja nyt se saa heinää noin 8 kg päivässä, jota se ei enempää tarvitsekkaan. Muutenhan se aina on ollutkin hyvässä kunnossa, mutta kerää todella herkästi heinämahan. Viime kerralla totesi hierojakin saman.. Kylkiluut tuntuvat, mutta vieläkin on se pieni suloinen alamasu. Porkkana päivässä pitää mahan pyöreänä.. Vai miten se sanonta meni.

Jalan ultraus siirtyi taas. Eläinlääkäri on edelleen kipeänä. Melkoinen influenssa aaltohan täällä onkin meneillään. Myös allekirjoittaneella. Jalan ultra siirtyi 18. päivälle tätä kuuta.

Ekat ns. ravityöskentelytkin otettiin pari päivää sitten. Huikeat 5 käynti-ravi siirtymistä molempiin suuntiin. Olipahan kuuliainen tyttö niissäkin. Selvästi kaipaa jo kunnon hommiin, mutta hiljaa hyvä tulee. En edes muista kerroinko edellisissä postauksissa, mutta ravataan siis suunnilleen joka toinen päivä ja tällähetkellä noin 10 min kerrallaan ja nekin yleensä pätkittäin.

Jos löytyy toiveita postauksille, niin ehdotuksia saa laittaa tulemaan!

Mihin jäätiinkään..

Ai mikä blogin paluu. Jäänyt tämä taukovaihe näköjään päälle. Anteeksi siitä! Ei tässä tosin kummoisemmin ole materiaaliakaan ollut, eikä ihmeempiä kerrottavia.

Jalka ultrataa 12. pvä. Se piti ultrata jo tällä viikolla, mutta eläinlääkär sairastui. Ja kyllä, haluan juuri tämän kyseisen eläinlääkärin, koska näki myös alkutilanteen.

Neiti näppärähn on ollut oikein tohkeissaan ravaamisesta, mikä nyt ei ole yllätys, kun on ihan tarpeeksi tälle vuodelle vain kävelty. Nätisti se malttaa käynnissä olla, mutta huomaa, että sitä jo hieman tympii, kun ei pääse kunnolla hommiin, vaikka käynnissä tehdäänkin kaikkea mahdollista, esimerkiksi takaosakäännöksiä,väistöjä, avoja, sulkuja ja lisäyksiä.

Olen kyllä mahdottoman ylpeä, miten on Seba jaksanut sairasloman. Jos tästä plussaa hakee, niin käyntityöskentely on parantunut huomattavasti. Käynti on meille ollut aina vaikein askellaji työstää yhtän mitään, mutta nyt sujuu jo triplasti paremmin.

Kävipähän tuossa pieni onnettomuuskin ennen joulua, kun tallikaverin hepalla hyppäsin, jonka hyppykerrat jää varmasti kahden käsin sormin laskettaviksi. Olen aikaisemminkin kyseisellä hevosella hypännyt ja aina se on ollut mutkatonta ja helppoa. Sitten padam!

Kuva lainattu hevosen omistajalta. Huumoria kehiin!

Käykää kurkkaamassa kyseisen henkilön BLOGI

Nyt odotellaan ultrausta ja sitä seuraavalla viikolla onkin hieronta. Tässä kun ollaan vähän keretty ravailemaan, ei hieronta ole varmasti pahitteeksi.