Lihashuoltoa ja kuulumisia

Seballa oli maanantaina hieroja. Ihmettelin vasemman takajalan jäykkyyttä nähtyäni ratsastusvideota, josta tietysti kerroin myös hierojalle. Ravaahan se vielä kauttaaltaan jäykästi,ennen kuin vertyy, koska ollaan vain mummohölkkäilty, eli ei olla ravissa vielä varsinaisesti työstetty mitään. En vaadi kuin tuntuman ja mars ravia.



Itsestänikin on tuntunut edelleen, että ratsastan ilman minkäänlaista järjenhäivää. Juuri sitä mummohölkkää..

Hieronnasta tosiaan löytyikin molemmista takareisistä jumit. Kai se ravi siis on jotakin aikaan saanut. Edellisillä hierontakerroilla ei ole takareisistä löytynyt mitään. Myös lavat olivat jumissa. Muuten ei löytynytkään mainitsemisen arvoisia jumeja. Yleensä jumissa on myös lanneselkä, mutta nyt se oli todella hyvä. vain pientä kireyttä. Kuulemma harvemmin tulee hieronnassa hevosia vastaan, joilla ei yhtään löydy sitä kireyttä selästä, Joka on ihan normaalia.

Kaulaa olisi neidin mielestä saanut hieroa vaikka loppupäivän. Ja vaikka lavat olivat umissa, niin todella hyvin antoi hieroa ja loppujen lopuksi antoi nekin lihakset periksi.



Eilen käytiin kauniissa keväisessä säässä löntystelemässä meidän tallin radalla. Siellä on turvallista mennä, kun ei tule vastaan autoja, eikä kyllä muitakaan. Jos radalla on muita meidän tallin hevosia, esim ravuri, en sinne mene yksin. Koska a) ravurit syö ratsuja b) vastaantulevan hevosen kanssa voi tulla törmäys jos toinen menee reippaampaa ja c) vastaantulevat hevoset Seban mielestä kutsuvat häntä kääntymään takaisin kotiin.

niin kaunista ja rentouttavaa plus rakas tötterökorva

Tämän rentouttavan tallustelun jälkeen, ei kiinnostanut mennä "synkkään" maneesiin, vaan suunnattiin kentälle tekemään päivän ravit. (Nyt ravataa jo lähemmäs 20 min.Noin niinkuin suunnilleen)

Otettiinkin meidän ensimmäiset ravilisäykset. Ensin Seba oli ihmeissään että pitääkö tässä nyt jotakin tehdä ja lähti kipittämään eteenpäin. Heti kun hoksasi niin ei tarvinnut kuin ohjasta höllätä ja koskea pohkeella, kun neiti lähti jo venyttämään itseään ns.eteenalas ja venyttämään ravia. Siellä liidettiin ja mulle tuli sellainen olo, että "tätä mä oon niin kaivannut" Tuntui, että istuntakin heti tiivistyi ja parani, kun vähän tehtiinkin jotain. Muutenhan meidän ravityöskentely on ollut vain taivuttelua, niin sisään-, kuin ulospäin.

Tyytyväinen tamma treenin jälkeen ja pikku hikikin tuli pintaan.

Kyllä tuli molemmille hiki. (Ai mikä ratsastuskunto...) Tästä on molempien hyvä lähteä kasvattamaan kuntoa takaisin.

Ensi viikolla pääsenkin kaverin piensuomenhevosella hyppäämään. Saa nähdä onko kunto koetuksella. Onneksi kyseinen ruuna on kokenut estekonkari niin toivon mukaan pääsen vain nauttimaan pienien esteiden ylityksestä ja hyppäämisen tunteesta. Toki uusi hevonen on aina uusi, vaikka sileällä olen sillä useammin ratsastanut. Vielä en tiedä, millainen kaveri on hypätä, mutta samanlainen pieni ja ketterä ainakin, niinkuin Sebakin.