maanantai 29. helmikuuta 2016

Toivoa kotiinpaluusta..

Tänään kävin jo yhden jälkeen klinikalla. Seba oli joutunut vielä tippaan, kun oli hieman huonosti juonut. Heinääkin päivällä vain välillä söi muutamia suullisia, mutta aamulla oli ruoka maistunut ja porkkanoitakin oli jo saanut.


Siinä Seban eläinlääkärin kanssa asiasta juttelin ja sanoi, että hyvältä näyttä toipuminen, että keskiviikkona tai torstaina saa näillä näkymin hakea kotiin.

Nyt, mitä tiedän on, että kunhan Seba kotiutuu, on luvassa seuraavia toimenpiteitä.

- 1,5 vko päästä tikit pois
- 2kk karsinassa
- Vehnäleseen syöttämistä jatketaan, kun ei kauraa saa kuin kourallisen
- Karsinaan heinäverkko ja purukuivike
- Haavan putsaus 1-2x päivässä (tarvittaessa useammin jos esim purua tarttunut)
- Kipulääke jatkuu pitkään ja EHKÄ myös antibiootti jonkin aikaa
- Noin kolmen kuukauden päästä kontrolli klinikalla (ultraus yms.)
- Kahden kuukauden jälkeen saa kävelyttää ja / tai saa olla noin karsinan kokoisessa tarhassa.

Pitkää sairaslomaa siis on luvassa.

Onneksi vuokraajatkin ovat olleet tähän mennessä myönteisiä ja kiintyneitä kuitenkin Sebaan. Ei kumpikaan ole sanonut vuokrasopimusta irtisanovan.

Eihän tämä kenenkään aiheuttamaa ole, mutta hintaa lasketaan silti reippaasti.


Olen niin iloinen, kun tallikaveritkin käy Sebaa moikkaamassa ja yksi onkin klinikalla nyt työharjoittelussa ja oli Seban harjan ja hännän selvittänyt aineen kanssa ja harjaillut ja rapsutellut. Ihanaa omistaa näin ihania tallikavereita!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lisäkuulumisia klinikalta

Noniin, tässä jokapäivä olen käynyt Sebaa katsomassa ja sama rulianssihan jatkuu edelleen, eli joka päivä käyn moikkaamassa, oli sitten missä tahansa.

Eilen kävin Seban toisen vuokraajan Emman kanssa harjailemassa Seban, sillä perjantaina illalla hain tosiaan harjoja tallilta autoon. Kaikki tietysti pinkkiä.

Seba oli eilen jo aika pirteä. Halusi paljon hellyyttä ja pusuja (tunkee turvan naamaan). Jopa harjailua piti seurailla, että mitäs sä nyt teet?


Kaikki jo tyttöä kiinnosti :)

Eilen sai jo lesettäkin ja hyppysellisen kauraa siihen joukkoon. Oli aika onnelinen tyttö, kun sai ruokaa.. Heinää sai vain muutamia tuppoja.


Tänään oli neiti taas pirteämpi..Lämpö normaali, syke normaali. Kipulääkitys ja antibiootti jatkuu edelleen kanyylin kautta. Jopa omaa itseään väläytti kiukuttelemalla, että milloin ne ruuat tulee.. Seban kiukuttelu on siis korvat luimussa ja "mä oon ny mukamas nii äkäne ku en saa heti sitä ruokaa"
Tänään kävi myös Seban toinen vuokraaja häntä moikkaamassa. Kovin näytti järkyttyneen, kuinka iso haava olikaan



Se on jo niin pirteä, ettei sen huomaisi edes olevan kipeä. Tänään näin jo ekan kunnon kakkakasankin, joten tästä se lähtee! Nesteytyskin lopetettiin eilen, kun on hyvin juonut.

Oli hoitajakin jo sitä mieltä, että kun ei lämpöä ole nostanut, haava ok ja pulssikin ok, niin varmasti pääsee ensi viikolla kotiin toipumaan.

En malta odottaa, että se pääsee omaan turvalliseen paikkaansa ja näkee tuttuja kavereita käytävällä Tallissa. Karsinalepohan siis varmasti vielä jatkuu. Tallikavereille sanoinkin, että kun Seba kotiutuu, saa sitä ohimennen käydä rapsuttelemassa, niin silllä on tekemistä.

Huomenna menen taas paikalle ja silloin hoitava eläinlääkärikin on paikalla, joten saa vähän enemmän taas infoa, milloin saa kotiutua, ja miten jatkossa toimitaan.

On se vaan reipas tyttö!

perjantai 26. helmikuuta 2016

Kuulumisia klinikalta

Yö ja tämä päivä olivat leikkauksen jälkeen kriittisimmät, mutta tällä hetkellä näyttää, että Seba on toipumassa.

Aamulla enne puoli 9 sain soiton eläinlääkäriltä, että vointi on ihan hyvä. Tallikaverin kanssa lähdettiin 12 aikaan sitten Sebaa katsomaan, kun hänkin halusi lähteä mukaan. Oli siis mukana myös klinikalla ja koko illan minun kanssani, ennen leikkauksen jälkeistä puhelua. Iso kiitos hänelle.

Ohutsuolen ympärille oli siis kertynyt kudosta, todennäköisesti rasvakudosta. Tätä ei voi ennaltaehkäistä, eikä oikein tiedetä mistä se johtuu.


Neiti oli jo tarkkailevainen ja tunnisti kyllä kun menin sitä moikkaamaan ja kovasti tunki omaan tapaansa turpaa naamaan, jotta saa pusuja. Minun rakas on sitkeää tekoa!! Muutaman heinätuponkin oli jo saanut, kun oli ollut nälkäinen. (Sebako nälkäinen? Aina :D ) Joten omaa itseään on väläytellyt.


Toki selvästi huomasi, että on vielä kipeä. Ei halunnut kauheasti takajalkoja liikutella. Olihan se lääketokkurassakin, kun kovilla kipulääkkeillä tistysti menee. Haava on melkein koko vatsan pituinen.

Kanyyli oli edelleen kaulassa kiinni tikattuna, jotta saadaan sitä nesteytettyä, kun ei vielä saa normaalisti syödä

Tänään kävin tallilla sitten hakemassa Seballe huomiselle harjoja, sienen ja ämpärin, niin saa neitiä putsailtua leikkauksen jäljiltä. Emma, eli Seban vuokraaja, lähtee myös huomenna mukaan Sebaa katsomaan ja harjataan ja paijaillaan ja putsataan yhdessä neitiä.

Tällä hetkellä tilanne näyttää vihreää valoa, mutta vielä voi tulla takapakkia. Toivotaan, että ei tule ja neiti toipuu mahdollisimman nopeasti.

Viikon verran kuitenkin nyt klinikalla on, ennen kuin ajatustakaan kotiuttaa sitä. Joka päivä käyn Sebaa siellä moikkaamassa! On se vaan paras!



Taistelija

torstai 25. helmikuuta 2016

Äkkilähtö klinikalle

Teen tällaisen pikaisen postauksen tämänpäiväisestä. Huomenna olen asiasta viisaampi. Olen edelleen aika shokissa, joten teksti saattaa olla sekava.

Meidän estetreenit eivät loppuneet mukavaan tilanteeseen, kun selästä alas tullessani alkoi Seba kuopia, niinkuin haluaisi piehtaroimaan. No minä topakasti käskin, että ei nyt voi kun satula selässä.

Joskus aiemmin annoin Seban piehtaroida hikitreenin jälkeen ja ajattelin, että josko se nyt haluaa kun kutittaa ja oli hionnut. Vermeet pois suitsia lukuunottamatta, kävi kyljellään ensin kauan kuovittuan, hieraisi kaulaa hiekkaan, nousi ylös.. "tässäkö se oli?" Mallaili uutta paikkaa ja kun paikan löysi, jähmettyi kyljelleen ja sitten nousi ylös.. Heti sanoin "nyt ei ole kaikki ok tällä on ähky"

Soitto äkkiä tallin omistajalle että tuleppa katsomaan.. ei saatu mahaääniä edes kuunneltua, Seba oli levoton ja halusi vain kyljelleen.. Melassivesikään ei mennyt. Äkkiä soitto eläinlääkärille ja tulos, heti klinikalle.

Se siis teki tarpeita, mutta kokoajan halusi kyljelleen vaikka talutteli. Käveli myös ajoittain irvistäen pää vinossa ja häntää suoristaen, huusi (hirnui). Nopeasti sain klinikalta kiinni eläinlääkärin ja  heti heppa koppiin ja klinikalle.

Kaveri otti kuvan, kun lähti mukaan estetreenien jälkeen. Iso kiitos hänelle, kun oli koko päivän kanssani tukena.


Kopissa potki ja kuopi, klinikalla potki ja kuopi ja ei malttanut olla paikoillaan. Kipulääkettä, ei auta. Ja yhdestä neulasta alkoi verenvuoto ryntäisiin asti. Pakkopilttuuseen, lisää kipulääkettä,rauhoittavaa, tippaan kera huulipuristimen (oli niin kipeä) ja tutkimuksia.. Edelleen levoton. Lopuksi vielä lisää piikkejä.

Toinen eläinlääkäri soitettiin paikalle. tutki itse uudestaan.. Ei selvyyttä

Lopetuspiikki tai leikkaus prosentein 50/50?

No sanoinhan mä että leikkaus, kun ei tiedetty mikä on..

Sinne jäi Seba leikkaus valmisteluun ja minä itkien poistuin.



Puhelua odottelin 4 tuntia, kunnes sieltä soitettiin.

"Seba on juuri herännyt ja noussut ylös ja kovasti tokkurassa jo yrittää seurustella"

Sitten itkultani en kunnolla kuullut, mitä oli ollut, mutta jotain kiertynyt ohutsuolien ympärille ja leikkaus oli oikea vaihtoehto, kun sitä ei olisi rektaalisesti voitu havaita, joten oikean valinnan tein. Sain niin nopeasti tallilta apua ja kyydin klinikalle, ettei suolisto ollut kerennyt tummuta. Iso kiitos heille! Meillä ollut Seban kanssa suojelusenkelit olkapäillä.

Huomenna saan taas puhelua 8 jälkeen aamulla, miten Seba voi ja jos kaikki ok niin pääsen sitä katsomaan heti.

Mitä jos en olisikaan ollut tänään tallilla? Olisiko se tullut vaiva esiin yöllä. Ratsastuksen jälkeen suoli ruennut toimimaan ja silloin kivut tulleet esille. On meillä ollut onnea matkassa, vaikka tosin huonoakin sellaista

Huomenna taas asiasta viisaampi. Estekuvat ja videot saavat nyt odottaa.



keskiviikko 24. helmikuuta 2016

say hello to my little new friend..

Uusi asukki saapui taloon tänään. Mauno!


Mauno on kesyhiiri. Vähän erilaista nelijalkaista tähän taloon. Oli vähän extempore hankinta, mutta näin pääsi käymään!


Kuvat otettu kun herra hiiri oli vielä kuljetus boxissa. Nyt tuolla kotiutuu omaan isoon lukaaliinsa. Ja koirat taas yrittää tottua rapiseviin ääniin. Kauheasti ei ole käsitelty niin josko meistä vielä frendit tulee tässä ajanmitta, kunhan pari päivää tutustuu omaan boxiinsa.

Onneksi ei ole ensimmäinen jyrsijä, joten sinäänsä tuttua hommaa.

Tällaisia kuulumisia tältä erää. Jos ei mun huono olo pahene, niin huomenna saa hyppelyistäkin materiaalia.






tiistai 23. helmikuuta 2016

Irtojuoksutuksesta

Sain aiemmin Heikkiä koskien kommentin "miksi irtojuoksuttaa samassa paikassa, missä ratsastat" - näin lyhyesti sanottuna..

"riekkukoot tarhassa jos on tarve" Vai miten se kommentti meni, en jaksa tarkistaa, koska nyt tulee minun oma mielipide tähän asiaan. Tarhassa lumella ja jäällä, niin eikös se ole vaarallisempaa, kuin hiekkapohjalla maneesissa?

Irtojuoksutus on nykyään noussut sille jalustalle, että joko, tai ei..


Minusta on mukavaa, että hevonen saa päästellä ilman paineita. Kyllä se hevonen ymmärtää, onko siellä narun päässä joku vaiko ei. Ei hevonen ole niin tyhmä eläin..

Hevonen aikoinaan on ollut villi ja vapaa ja nauttii laumasta, sekä liikkumisesta niinkuin huvittaa.

Tottakai itse esimerkiksi ortojuoksuttaessa vaadin tekemään, mitä haluan. (eteenpäin reippaammin tai hitaammin, sekä suunnan vaihto) Mielestäni tämä on sellaista luontaista hevoseen kontaktia ottamista.

Ei aina tarvitse selästä tai narun päästä käsin ohjailla.

Itse tykkään siitä, että hevonen saa joskus päästellä miettimättä. Nyt joku tietysti kysyy, miksi heikki?

Nuorella ratsun alkeisiin opettelevalla, ei ole niin paljoa niitä vaihtoehtoja tehdä kaikkea.

Irtojuoksutus jos mikä, antaa mahdollisuuden ottaa vapaana olevaan hevoseen kontaktia ja tässä olen jokaisen kanssa onnistunut.


maanantai 22. helmikuuta 2016

Koulutreeniä 22.2

Super, Super ja Super ja oli muuten Seba eilenkin! Eilen mentiin koulusatulalla väistötreenejä käynnissä ja ravissa. Oikeasti se kulki jopa ajatuksen voimalla! (no ehkei ihan, ainahan siihen vaatii ratsastajaa, mutta kuitenkin).



Tänään mentiin ihan vain askellajeja läpi ja hain heti alusta alkaen ponnekkuutta menoon, eli ei sekunttiakaan lusmuilla. Vähän otetiin käynnissä ympyrällä myös takapäälle väistöä.



Seban liikkeestähän ei saa näyttämään mitään "laatuhevosen" liikettä, mutta selkään tuntee eron kuin päivän ja yön. Ja tänään ja eilen oli juuri niitä päiviä, kun ei voinut kuin nauttia, miltä te tuntui, kuinka hyvin se teki töitä, oli kuulolla ja rento. Ainahan tuo pieni pippurinen kuumuu, kun tosissaan tehdään hommia, mutta hanskassa ja alla ja pieni kuumuminen on minusta vain plussaa, kun silloin pääset työstämään, eikä tarvitse pumpata liikkumaan eteenpäin.

Alle video



Linkki videoon

Moni näkee Sebassa sellaisen tönkön normaalisti puksuttavan pollen, mutta selkään mennessä oikeasti huomaa vasta sen eron, milloin se kulkee ja milloin ei. Ylpeä omasta otuksesta.

Joku tietysti huomio gramaanit, mutta ne ovat siksi, kun omat olkapääni, varsinkin oikea, on taas kipeä, niin jos heittäytyy vahvaksi, voi niillä vähän avustaa, kun mun olkapäät ei kauaa jaksa vahvaa hevosta. Tänään ei kyllä tarvinnut käyttää gramaanejakaan. kunhan löllyivät mukana. Sama oli eilen.

Torstaina sitten hypätään taas.

perjantai 19. helmikuuta 2016

blogiportaali Jalustin.net

Blogini on lisätty blogiportaaliin jalustin.nettiin. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos vaikka löytyisi lisää lueskeltavaa!


Jalustin.net - Hevosihmisten kohtaamispaikka

tiistai 16. helmikuuta 2016

Lainaratsuna supermummo

Seba ja Emma kovan treenin jälkeen. Plus Emma ja painikaveri Devi, joka pääsi pellolle ja radalle vielä juoksemaan ja riehumaan, kun oli niin ahkerasti vahtinut autoa, äidin mennessä ties missä heppojen kanssa :D

Tänään kävin pitämässä Seban toiselle vuokraajalle tunnin. Harjoiteltiin lähinnä kevyttä istuntaa
 korotetuilla ravipuomeilla, laukkapuomeilla ja kahdella pienellä kavaletilla.

Tämän jälkeen olin luvannut liikutella taas supermummoa. Joskus aikaisemmin ja muutamaankin otteeseen olen blogissa maininnutkin kyseisestä hevosesta. Tällä tammalla on siis ikää jo 27-vuotta, eikä kyllä ikä paljoa paina.



Koulutuupattiin estevarusteilla, kun alunperin oli tarkoitus lähteä vähän radalle ja pellolle humputtelemaan, mutta juuri samaan aikaan, sinne mentiin ajamaan meidän tallin ravuria, joten en viitsinyt sekaan lähteä, kun oltaisiin jääty alle :D

Hieman on levoton jalka mulla. Ei ole saappaanvarsia jalassa tukemassa, ja tuo estesatula on niin flättäriryyppinen, että musta aina tuntuu, että jalat on hevosen suussa asti. No ei nyt ihan, mutta melkein.





perjantai 12. helmikuuta 2016

Estetreenit 12.2

Nyt on sitten kunnolla videomateriaalia, lähes joka hypystä. Iso kiitos Emmalle, eli Seban vuokraajalle. Emman blogiin pääset tästä

Tänään oli taas hyppypäivä. Vähän oli väsynyt olo vielä flunssan jäljiltä, mutta kyllä sitä taas keskittyi sitten, kun alettiin hyppäämään. Verryttely oli mun osalta aika laimea, kun menin vähän niin ja näin. (ei ikinä saisi, hyi minä!!)

Aloitettiin ihan 3 esteen innarilla, joten siinä onneksi sai Sebakin hyvin vertyä ja jo parin kerran jälkeen oli alla taas se kuuluisa innokas Seba.

Seba oli tänään ihan pirun hyvin kuulolla ja vastaanotti kaikki pidätteet todella hyvin. Selässä oli fiilis, että "hei mähän saan ratsastaa tätä, tää kuuntelee ja Seba keskittyy joka esteeseen". Mahtava fiilis oli koko hyppäämisen ajan.

On meinaa joskus ollut tai aika useastikkin niin, että Seba vain menisi ja menisi ja se menee sellaiseksi taisteluksi, eli minä vedän ja Seba pomppii ja vastustelee. En osaa kuin kehua mun pientä palleroa tämänpäiväisestä treenistä.

Videolla näkyykin, kun huvikseni loppuun tulin suhteutettua vähän niinkuin kahdeksikkona. Seba sitten että mitäs ihmettä tää nyt on ja sillä oli sitten omia laukanvaihtoja siellä välissä. Mutta terävästi hyppäsi vaikka tultiin viimeinen hyppy vinoon.


torstai 11. helmikuuta 2016

Videomateriaalia Heikistä

Nyt saatte vähän elävää kuvaa Heikistä, kun sain luvan julkaista irtojuoksutuksesta videota.


Linkki videoon



Tänään taas touhuilemaan Heikin kanssa, kun flunssa hellittänyt sen verran ja huomenna taas estetreenit Seban kanssa.

lauantai 6. helmikuuta 2016

estetreenit 6.2

Tänään käytiin tallikaverin kanssa hyppäämässä hieman jumppasarjaa ja puomi - pysty tehtävää. Pahoittelut jo heti alkuun, että olin ihan sekaisin, mitä videoita olen ladannut, joten videossa näkyy vain osa!

Mentiin tosiaan kolmen pystyn jumppasarjaa yhden laukan välillä, sekä puomi-puomi-pysty-puomi-puomi linjaa..




Seba kerran minut pelasti, kun jäin itse hieman liikaa pitämään ja hyppäsi sitten sellaisen mega loikan todella kaukaa. Huomaa, että neidille tosiaan tullut rohkeutta hypätä, koska ennen haki aina mielummin liian lähelle, kun, että hyppäisi kauempaa. (miten tää sanajärjestys ei oo miteenkään päin järkevä??) Lauantai ja aivot pellolla + flunssa..

Oon niin ylpeä, että noinkin pienellä välillä, kerkeän nykyään Seballe puolipidätteellä huomauttamaan, että hieman lyhentää laukkaa, jotta seuraavalle esteelle tulee parempi hyppy. Ennen tämäkin asia tuntui niin mahdottomalta.

Treenien jälkeen kävin vielä oripojan irtojuoksuttamassa. Oli muuten jätkällä virtaa!






torstai 4. helmikuuta 2016

Vuoden ensimmäinen valmennus

Eilen tosiaan ja VIHDOIN, pääsin kouluvalmennukseen. Valmentajan (tuntuu oudolta sanoa, koska meistä tulleet lyhyessä ajassa ystävät) toisen hevosen koulusatula sopi Seballe, joten saadaan sitä nyt lainailla ja olihan se koulusatula tottakai valmennuksessakin.

Oli se aavistuksen helpompaa nyt koulusatulalla, kun oli oma hevonen alla ja liikkeet olivat tutut, mutta kyllä edelleen parit ärräpäät pääsi ja jalka vieläkin työntyy liian eteen. Mutta ei se auta itkeä, jos haluaa vielä joskus osata istua koulusatulassakin.. Tai siis jälleen :D

"kyllä susta vielä kouluratsastaja tehdään" - Saas nähdä millainen tuuppari musta taas kuoriutuu, mutta kyllä ne esteet on edelleen se, mitä kisataan.

Sitä on joskus pari vuotta sitten osattu istua koulusatulassa


Tunnin aihe oli yksinkertainen, mutta ei kuitenkaan yksinkertainen, eli puolipidätteet ja siirtymiset. Ai että miten vaikeaa se onkaan, vaikka perusjuttuja. Taas silmän alla sitä huomasi, että on tullut lusmuiltua. Sebakin kuumuu siirtymisistä ihan älyttömästi, joten oli muuten kädet aivan maitohapoilla ja oli kyllä hevonenkin hiestä märkä.

Tentiin siirtymisiä ympyrällä. Alkuun puoli ympyrää ravia ja puoli ympyrää käyntiä, jonka jälkeen tehtiin keskihalkaisijan kohdalla pisteissä käyntiin siirtymiset ja takaisin raviin.

Vielävähän haastetta lisää ja tehtiin nopea käyntiin siirtyminen (1-2 askelta), jonka jälkeen siirryttiin melkein käyntiin, eli "koottiin" hevosta hetkellisesti, niinkuin puolipidäte käsitteenä usein opetetaankin.

Tämän jälkeen tehtiin vielä ravi-laukka siirtymisiä ja niissähän se Seba vasta kiehuikin. Joutui välillä ratsastamaan vähän pidempään ravia, jotta Seba rentoutuu, ennen kuin nostaa laukan.

Erittäin hyödyllinen treeni meille molemmille. Tätä pitää muistaa taas treenata useammin! Valmennuksesta pidin myös paljon, joten kyseisillä valmennuksilla tullaan varmasti jatkamaan.

Lopuksi kipusi vielä valmentaja hetkeksi selkään. Tämähän on aina hyvä, koska silloin valmentajallakin on helpompaa opettaa, kun on valmennettavan hevosen selässä käynyt. Ainakin minun mielestä.

Lauantaina pitäisi lähteä hyppäämään, vaikka flunssa kovasti yrittää sitä pilata. Mutta mennään vaikka puolikuolleena. Toivonmukaan saadaan kuvaajakin paikalle, joten siihen asti saatte odotella uutta materiaalia.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Vanhan tuttavuuden kohtaaminen..

Mainitsen vielä, että "tuttavuus", tämä hevonen meinaan.. Hevosen omistajan kanssa ollaan tunnettu melkein 10 vuotta, mutta hänen nykyinen hevonen.. Kerran aiemmin istunut selässä ja tänään sen noin 4 vuoden jälkeen kävin uudestaan selässä..



Olo oli kuin alkeistunnilla.

Ensinnäkin en kahteen vuoteen ole mennyt koulusatulalla ja kun selkään istuin, tuntui, että "mikäs ihme se tällainen asento on".

Käynnissä kaikki mallikkaasti ja siitäpä sitten raviin.. Koko pakka levisi  käsiin..

1. Toista kertaa koulusatulalla kahteen vuoteen
2. Äärettömän herkkä hevonen
3. Olen edelleen kankea kuin vanha mummo, sen tippumisen takia
4. Ravi sai sisuskalut sekaisin

Näin omistajakin totesi, että ei hänelläkään helppoa ole ollut alkutaipaleella ja että hevonen ei anna virheitä anteeksi. (Hänelle kyllä joitain, kun monet vuodet taustalla)

Olin aivan puulla päähän lyöty, että nyt tuli kyllä alle sellainen hevonen, joka ei minulle suurimmaksi osaksi sovi..


Hyvähän sen aina satulan piikkiin laittaa (heh), mutta onhan se järkyttävää omalle istunnalle yhtäkkiä hypätä koulusatulaan uudella hevosella.. Meni kaikki palikat sekaisin. Ensi kerralla vaadin sen estesatulan, jotta minula luonnollisempi olla, vaikka pitäähän siihen koulusatulaankin tottua taas jälleen.

Käyntiä ja Ravia vain mentiin, kun oma olo oli fiiliksellä "oonko mä koskaan edes ratsatsanut"

Mahtava oli silti ystävää nähdä ja kokea tämäkin puoli hevosista. (erittäin tarkka ratsastajan asennosta ja käsistä)

Suoraan sanoen voisi kaivaa pään tuonne lumihankeen ja hävetä siellä.. Mutta tätä tämä harrastus joskus on..