Vanhan tuttavuuden kohtaaminen..

Mainitsen vielä, että "tuttavuus", tämä hevonen meinaan.. Hevosen omistajan kanssa ollaan tunnettu melkein 10 vuotta, mutta hänen nykyinen hevonen.. Kerran aiemmin istunut selässä ja tänään sen noin 4 vuoden jälkeen kävin uudestaan selässä..

Olo oli kuin alkeistunnilla.

Ensinnäkin en kahteen vuoteen ole mennyt koulusatulalla ja kun selkään istuin, tuntui, että "mikäs ihme se tällainen asento on".

Käynnissä kaikki mallikkaasti ja siitäpä sitten raviin.. Koko pakka levisi  käsiin..

1. Toista kertaa koulusatulalla kahteen vuoteen
2. Äärettömän herkkä hevonen
3. Olen edelleen kankea kuin vanha mummo, sen tippumisen takia
4. Ravi sai sisuskalut sekaisin

Näin omistajakin totesi, että ei hänelläkään helppoa ole ollut alkutaipaleella ja että hevonen ei anna virheitä anteeksi. (Hänelle kyllä joitain, kun monet vuodet taustalla)

Olin aivan puulla päähän lyöty, että nyt tuli kyllä alle sellainen hevonen, joka ei minulle suurimmaksi osaksi sovi..

Hyvähän sen aina satulan piikkiin laittaa (heh), mutta onhan se järkyttävää omalle istunnalle yhtäkkiä hypätä koulusatulaan uudella hevosella.. Meni kaikki palikat sekaisin. Ensi kerralla vaadin sen estesatulan, jotta minula luonnollisempi olla, vaikka pitäähän siihen koulusatulaankin tottua taas jälleen.

Käyntiä ja Ravia vain mentiin, kun oma olo oli fiiliksellä "oonko mä koskaan edes ratsatsanut"

Mahtava oli silti ystävää nähdä ja kokea tämäkin puoli hevosista. (erittäin tarkka ratsastajan asennosta ja käsistä)

Suoraan sanoen voisi kaivaa pään tuonne lumihankeen ja hävetä siellä.. Mutta tätä tämä harrastus joskus on..