Huippuhetkiä ja jännitystä

Aloitetaan ensimmäisestä, eli blogin päätähdestä Sebasta, jonka kanssa VIHDOIN kolmen kuukauden jälkeen mennään kontrollikäynnille klinikalle. Toivonmukaan tämä olisi viimeinen käynti tämän leikkauksen osalta ja päästäisin palaamaan pikkuhiljaa treeniin. Pitäkäähän peukut pystyssä!

Varmasti tulee pian infoa tänne, mitä klinikalla sanottiin. "tuomio vai vapautus".

Sitten toiseen teitäkin kiinnostavaan hevoseen, eli Heikkiin. Heikki on ottanut taas hurjan harppauksen eteenpäin, niin käsiteltäessä, kuin selkäännousu treeneissä.

Pikkupoika onnistuneen selkäännousu treenin jälkeen.

Kokeiltiin tai no.. Kokeilin Heikin kanssa uutta juttua. Talutin sen itse jakkaran viereen, nousin jakkarale ja laitoin jalan jalustimeen. Samalla sain laittaa myös painoa jalustimeen ja hieman yläkropalla antaa painetta selkään, eikä jätkä ollut moksiskaan, vaikkei narun päässä ollut tukihenkilöä antamassa turvaa hänen mielestään niiiiiin pelottavalle asialle, kuin ihminen joka on menossa selkään, saatika istuu siellä.

Kurssi, minkä aikaisemmin tallilla kävimme, on antanut hyviä vinkkejä Heikin käsittelyyn. Pääosin se antaa ihmiselle oman tilan taluttaessa (ei tunge turpaa jokapaikkaan, eikä kävele kyljessä kiinni). Pystyynhyppiminenkin on ihan satunnaista ja sekin yleensä vain, jos liikaa virtaa tai jos herraa nyt jostain syystä hieman ketuttaa. Tammamainen ori, jos näin voisi sanoa :D Mutta on se vaan silti utelias ja kiltti.

Alle vielä muutama kuva supermummosta, jolla tänään menin ja eipähän taas olisi voinut kuvitellakkaan, että kyseessä on 27- vuotias tapaus. Eihän mummelilla enää mennä, kuin maximissaan 45 minuuttia (kevyt maastoilu erikseen). Tänään menin ehkä sen 25 minuuttia, ja on se vaan melkoinen fiilis, kun alla on noin terhakka mummo, jolla ei ikä tunnu vieläkään painavan missään!