Kuulumisia kuntoutuksesta

Seba on kyllä ollut oikein positiivinen kuntoutettava. Työmoraali on kohdallaan, mutta kuitenkin käyttäytynyt ihan super hyvin. Ei ole norsujarruja paljoa tarvinnut. Välillä ollaan vähän liian reippaita, joten välillä on gramaanit hätäjarruna mukana, ettei vielä mentäisi ihan holtittomasti.

Seba pääsi juhannuksena normaaliin tarhaan. Oli pikkusen ihmeissään aluksi, että mihinkä suuntaan sä mua oikein viet?

Nätisti se lähti kuitenkin kävellen kiertämään tarhaa, maistellen samalla ruohotuppoja. Yhtäkään spurttia tai muuta vastaavaa ei tullut, vaikka kävely vauhti kierros kierrokselta kiihtyi. "onko tää oikeasti todellista, täällä on tilaa!!"

Tänään korkattiinkin "virallisesti" maastoilu, eikä tyydytty vain kävelemään radalla tai tallin ohi menevällä tiellä. Itsehän siis menin jalan, kun "uhri", joka itse halusi maastoon lähteä, hyppäsi tomerana neidin kyytiin. Tämä kyseinen uhri on Seban ensimmäinen vuokraaja ja minun yli 10 vuoden takainen paras ystävä, joka taas parin vuoden tauon jälkeen, on nyt kanssani käynyt tallilla.

Ensin Seba seurasi minua kuin hai laivaa. Ei paljon kuskin tarvinnut ohjista käännellä. Jokainen puska ja puukin piti matkalla yrittää maistella. Jonkin ajan jälkeen alkoi neiti innostumaan maastoilusta ja johan sieltä vähän kenguruloikkaakin tuli. Ehjinä kuitenkin selvittiin ja heppa nautti. Toivottavasti kuski myös!

Eka juoksutuskin on takana. Noh.. Laukkaahan se Seba halusi, mutta hyvin kuunteli. Parin viikon päästähän ne laukat jo aloitettava. Seba selvästi ilmaisi, että nyt voisi jo mennä eikä meinata. 

Ensi postauksessa kuvat meidän 7 vuoden kavioliiton kuvauksista!