Sebastina: Kahden hevosen kuulumiset kuvatulvana

Otetaan ensin blogin superstar eli Seba, jonka kanssa ollaan päästy jo aika kivasti treenailemaan. Lähinnä siis käynnissä. Ollaan nyt ravattu kolme kertaa ja edelleen tyttö lähtee näppärästi raviin ja pysyy rauhallisena, ikäänkuin ajattelisi "tuttu juttu, mitäs tässä hätiköimään"

Ensimmäistä kertaa kentällä ratsastelua

Nyt ollaan vähän menty jo käynnissä väistöjä.. niin, että muutamat askeleet sivulle, eli lähinnä uran sisäpuolelta uralle. Nyt niitäkin sentään on voinut kokeilla, kun ensimmäisen kerran selässä istuessani jo ympyrän tekeminen tuotti vaikeuksia. Ihan kun kouluttaisi taas jotain nuorta varsaa.

Sebahan ei mene laitumelle, mutta pikkuhiljaa, olen sille pieniä määriä vihreää syöttänyt, koska meidän tallilla ihanasti hevosia hemmotellen (ainakin Seban mielestä ihan paras juttu), on se, että niitetään tarhassa olevillekkin tuoretta ruohoa pelloilta. Mitäs minulla sitä vastaan, heppa tykkää ja luonnollistahan se niille saada sitä vihreääkin.

Poistuttiin jo jopa tallin pihalta.. Toki kera henkisen avun, eli tallikaverin kanssa, joka lähti meidän kanssa jalan kävelemään, meidän tallin rataa. Odotin jotain ufoja näkevää hevosta, mutta alkuun sitä sai jopa hieman käskeä, että pysyi edes tallikaverini perässä. Ilmeisesti oli kovinkin rentouttavaa käydä muualla, kuin maneesissa tai kentällä.

Kaunis tyttö

NRO 2

Siirrymme Heikki neitiorhiin..

Viime torstaina, teimme viimeiset treenit Heikin kanssa. Niinkuin aikaisemmin olette lukeneet, ei hän oikein pidä ketään selässään. Otettiin käyttöön ainakin melkein viisaat aivolohkomme ja haettiin satulaan lisäpainoa renkaista. Vaikka renkaita viskottiin selkään ja niitä kiinniteltiin, niin eihän jätkä ollut moksiskaan.. (Tämän jos olisi tehnyt muutama kuukausi sitten, ei olisi tullut kuuloonkaan) Täytyy yrittää tässä kesän aikana muovautua renkaaksi.. heh..

Heikki tosiaan lähti sitten viime lauantaina laitumelle viettelemään kesälomaa. Minunhan piti päästä mukaan, mutta sairastuin. Sain kuitenkin mahtavia kuvia!

Kuvista jo näkee, kuinka jätkä nautti päästessään laitumelle villinä ja vapaana! Olen niin iloinen hänen puolestaan ja saa hetken miettiä opittuja asioita.

Tänään käytiin Heikin omistajan kanssa jätkää katsomassa laitumella. On sillä muuten pirun iso laidun juostavana. Varmasti nauttii koko laidunkauden edestä ja ei varmasti lopu syöminen kesken. Hetken aikaa jouduttiin huutelemaan Heikkiä, mutta pian sieltä kulman takaa näkyikin komean orin pää. "Ihan kuin mua huudettaisiin"

Loppujen lopuksi Heikki tallusteli suoraan meidän luokse ja ryntäsi samantien tutkimaan muovipussia, jossa oli harjoja, ötökkämyrkkyä, harjan ja hännän selvitysainetta ja no ehkä myös herkkuja.

Käytöstavat meinasivat olla unholassa, kun otin Heikin kiinni. Muutaman kerran saikin muistuttaa, että hetkonen, määrääkö täällä ihminen vai hevonen. No tietysti toinen ajatteli että herra itsensä herra kun on ollut siellä isolla laitumella muutaman päivän ja komennuksesta joutuikin sitten nöyrtymään.. Voihan kurjuus.. Mihin se villi vapaus hävisi? Taas nuo kaksi akkaa on mun kimpussa puunaamassa mua kiiltäväksi.