Kiirettä pitää + asiaa juoksutuksesta

Kyllä arjet hukkuu ihan pelkkään tekemiseen hevosen, kahden koiran ja töiden kanssa. Koirat kun vielä useimmiten käytän erikseen, on jonain päivinä lenkkejä tehtävä kuusi kappaletta. Anteeksi siis, kun blogin puolella on ollut hiljaista. Ei tosin ole ollut mitään erikoista kerrottavaa, saatika materiaalia, mitä teille jakaa.

Amalia

Arki kuluu siis kutakuinkin näin.
Klo 6.00 herätyskello soi ja laitan kahvin tippumaan sekä puen.
6.20 lähden käyttämään ensimmäisen koiran, kunhan on ensin saanut syötyä
6.40 käytän seuraavan koiran, jonka jälkeen istun kahvikuppini ääreen hetkeksi koneelle.
7.00 Laitan hiukset äkkiä sutturalle ja meikkiä naamaan
7.20 lähden töihin

Koirien vetoleikkiä viikko sitten  Devi vs. Amalia

Töistä pääsen onneksi joskus aikaisemminkin (pääasiassa klo 12-15.30 välillä), mutta sekin ylimääräinen aika, kun aikaisemmin pääsen, minulla yleensä menee koirien kanssa tai vaihtoehtoisesti otan päiväunet. (Uskokaa tai älkää, mutta tämä härdelli on aika väsyttävää)

Päiväunien tai koirien kanssa touhuamisen jälkeen, yleensä on luvassa perinteisiä juttuja, esim kauppareissu, siivoaminen tai omien asioiden hoitaminen. Jossain välissä, tosi harvoin kyllä, kerkiän nähdä kavereitakin.

Devi

Siinäpä sitten yleensä klo 16-17 välillä lähden tallille ja saavun sieltä klo 19-20 välillä.

Jos en tallille mene, vietän yleensä ajan poikaystävän kanssa ja taas kerran siivoten. (ihana koiratalous)

Tallin jälkeen vasta rupean tekemään ruokaa.. Joten syön juuri niinkuin ei pitäisi, eli illalla. Päivällähän, enkä kyllä aamullakaan syö juurikaan. Joku hedelmä tai leipää saattaa maistua. Kahvin voimalla! Tosi terveellistä..hehheh..

Vielähän sitten klo 21.00 lähden käyttämään molemmat koirat, jonka jälkeen pääsen nukkumaan joskus 22.00-23.00 aikoihin.

Siitä juoksutuksesta sitten..

Reilu viikko sitten juoksuttelin Sebaa ja samalla mietiskelin, kuinka helppo se onkaan juoksuttaa. Toimii kuin ajatus. En muista olenko tästä koskaan aiemmin kertonut.

Seban voi juoksuttaa myös riimuilla, eikä se lähde sinkoilemaan niin, että liinan jatkeena perässä raahautuu ihminen. Ajoittain se kyllä juoksutuksessa on laiska, mutta kuuntelee silti kaikki käskyt. Ja kuuntelee se ne myös vaikka olisi virtaa. Sebaa joskus juoksuttelin alussa todella paljon ja senkin takia, sen juoksuttaminen on niin helppoa, koska tein paljon töitä juoksuttaen. Suunnatkin vaihtuu lähes itsekseen, vain sillä, että siirrät käyntiin, pysäytät ja näytät liinalla, että suunta vaihtuu.

Useimmiten juoksutan sivuohjilla ja juoksutusvyöllä, mutta olen myös juoksuttanut pelkillä joustoilla. Eli joustot tulevat selkään ja siitä piuhat etujalkojen välistä kuolaimiin kiinni. Tämä ei kovin pitkäkaulaisille hevosille ehkä toimi, ellei ole super pitkät joustot.

Joskus juoksuttelin enemmän gramaanivirityksellä, mutta koska on niin mukavan helppoa laittaa ne sivuohjat, niin on hieman gramaaneilla juoksutus jäänyt.

Alle vielä videota siitä reilu viikon takaisesta juoksutuksesta.