keskiviikko 27. toukokuuta 2015

SH-Ori Merkin Metku

Niinkuin aiemmin sanoin, niin lupailin ori pojasta kirjoittaa postauksen. Liikuttelin oria siis kolmisen viikkoa. Ikää vasta 3v, joten eihän siellä joka päivä herraa liikuteltu.

Olen Metkun selässä käynyt omistajan valvovan silmän alla kerran ja myös aikaisemmin kerran pyynnöstä sen juoksuttanut, joten oli sillätavalla helppoa lähteä pojan kanssa hommiin, kun olis itä edes vähän käsitellyt ja ollut myös orin omistajan kanssa mukana muunmuassa irtohypyttämässä ja avustamassa kun on ajeltu kärryillä.

Ekat kerrat vain juoksutin Metkua, jotta vähän totutaan toisiimme enemmän ja tietysti hoitelin, harjailin ja jo tarhasta haettaessa maastakäsittelin, kuka on pomo! Metku on mekoinen ketku, eli toisinsanoen kokeilee rajojansa.. "onko pakko", "entä jos teenkin näin" jne... Onneksi on ollut hevosia, jotka eivät ole olleet mitenkään helpoimmasta päästä, joten hyvin sain jätkän ruotuun ja ihanaahan se oli huomata, kun vihelsi niin ori tuli jo portille vastaan (ellei jo aiemmin huomannut minua ja kävellyt ennen kutsumista). Ori opi myös, milloin minä annan sille leipää ja milloin en. Nopea oppimaan ja muutenkin fiksu oriksi, vaikka vietit vähän viekin välillä mennessään :)



kaksi kertaa kävin Metkun selässä. (MIKSI IHMEESSÄ PUHUN MONELLA NIMELLÄ???? "jätkä", "ori", "Metku"???) no kuitenkin.. Kumpikin kerta meni todella hyvin. Ihmeellisempiähän me ei tehty. Ajatuksenani oli vain, että herra ketkuilija oppii myös muiden apuihin ja tässä tapauksessa minun apuihin. Hyvinhän se onnistui. Tehtiin pysähdyksiä, käynti-ravi siirtymisiä ja voltteja.. Ei sen kummempaa.. Niin nuori vielä. Pääasia, että Metku liikkui ja oli tyytyväinen!





Metkulla on "ihana" tyyli, että remmit,piuhat ja mitä nyt vaan saakaan, on ängettävä suuhun.. eli ohjat taluttaessa, suitsia laittaessa kaikki irtoremmit ja harjatessa riimunnaru, jossei muuta keksi. Myös mun hihan tarrat oli ihan pop! Toki niistä kaikista komennettiin, koska eihän se käy!

Ajamaan ei tälläkertaa lähdetty tallilla olleiden kiimaisien tammojen takia. Metkua en niin hyvin tunne, että olisin kärryjen kanssa uskaltanut lähteä! Onneksi nyt kiimat tammoilla ohi ja omistaja palannut myöskin kotiin!

Ihanaa vaihtelua oli touhuta jälleen hieman jääräpäisemmän kanssa ja tulihan siinä mieleen myös Seban alkuvuosia, vaikka eri kalipeeriahan ne olivat/ovatkin. Jokatapauksessa, Metkusta tulee vielä hieno ratsu!

Joku tietysti kysyy, ruunataanko se, niin vastaus on KYLLÄ!

Lisää kuvia myöhemmin! Myös Sebastinasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti