maanantai 18. toukokuuta 2015

Käsitellen vai silitellen?

Otsikko ehkä hämää paljon, mutta sain idean kirjoittaa postauksen hevoseen kohdistuvasta käsittelystä, alla olevan blogikirjoituksen seuraamana, joka löytyy Ruuhkavuosiratsastaja blogista.

LINKKI TÄSSÄ

Itse en koskaan ole kuullut tätä curling nimitystä, mutta tajusin pointin heti ja tottahan tuo on, että on näitä, jotka menevät vain hevosen mukaan ja näitä, jotka myös yrittävät saada hevosesta jotain irti. Käsitteenä tämä on aina pirun vaikea selittää, mutta linkittämässäni blogissa, se kuvailtiin erittäinkin hyvin omakohtaisella kokemuksella.

Seba estetreeneissä "äkkistoppi-pystyyn-pukki"


Tottakai kiistän sen, että esim hevosia hakataan ja laiminlyödään, mutta nyt ei ole kyse tästä. Omakohtaisena kokemuksena voin mainita tähän jopa oman hevoseni Seban. Juoksuttaessa hyppi pystyyn, vaihteli suuntaa, yritti juosta päälle (lue:välillä kaviot naaman edessä) - Olisiko minun tässä vaiheessa pitänyt juosta karkuun, antaa hevosen rauhoittua ja mennä silittelemään? Minä vastaan: "ei". Tällaisessa tilanteessa on oman turvallisuudenkin vuoksi hyvä huiskauttaa sillä juoksutusraipalla, vaikka se hevoseen osuisikin ja huomauttaa, että tämä ei käy päinsä! Seba myös aikoinaan pukitteli paljon ja jokaisesta pukista HUOMAUTIN raipalla. "miksi se pukitteli?" - Se oli kuriton, halusi kokeilla, että kumpi määrää. Nythän se on lauhkea kuin lammas. Tottakai joskus innostuu, mutta ilopukit silloin tällöin, eivät ole minun mielestä pahasta.

Moni Seballa ratsastanut varmasti voisi tämän todeta, että neiti osaa kokeilla hyvin, "onko pakko" - "jos vähän testaan".



Minun mielestä kohtalainen kurinpito hevosen kanssa, on enemmän kuin suotavaa. Tämän olen oppinut pienestä pitäen, jo kun aloitin ratsastuksen. Tottakai hevosta kiitetään, varsinkin kun käsky ei toivotusta tavasta on mennyt perille ja myöskin kaikesta oikein tehdystä asiasta. Ja kyllä minä lässytän hellin ja lääpin Sebaa ja tehdään myös ei niin vakavia asioita (irtojuoksutus,maastoilu,kunhan humputellaan menemään) - asioita ja silloin saa hevonenkin tuulettaa aivoja.





Tottakai on osattava huomioida myös se, tekeekö hevonen ilkeyksiä sen kivusta vaiko ei. Kyllä minäkin lihasjumeissani kiukuttelisin, kun pakotetaan juoksemaan, mutta jalka rampana ontuisin, selkä rampana en liikkuisi. - No jokainen varmaan tajuaa pointin. Hyvähän se on tutkia, jos hevonen jatkuvasti oireilee samanlailla, mutta joihinkin asioihin vaan ei se silittely, herkut ja hevosen ehdoin meneminen auta!

Tähän vielä sanonta "Joskus on mentävä hevosen "rajojen yli", jotta se oppii" - Eli suomeksi, joe et koita et voi voittaa, etkä oppia ja sama pätee hevoseenkin.

Mitä mieltä te olette? Käsitellen vai silitellen?

Mukavaa alkanutta viikkoa! Terveisin painiottelija Devi ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti