Hupsistakeikkaa taas...

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä tämän blogin aktivoituminen.. Kauheen hyvin näköjään, kun yli kuukausi edellisestä postauksesta. Toisen kuvapostauksenkin lupasin, mutta kuvat uupuvat vieläkin. Hups..

Kiima tuloillaan kun muut hevoset kiinnostaa taas normaalia enemmän

Tässähän on kerennyt tapahtua sitä sun tätä. Valmennuksia, itkua, naurua, rapsuttelua, hierojaa ja tallikoulukisat.

Viime hieronnassa Seban lihaksisto oli aika hyvä. Pientä kiereyttä selässä ja lavoissa, mutta hieronta tehosi ja lihakset antoivat periksi. Vai miten se sanotaan. Viime hieronnassa kokeiltiin "nyt en kyllä muista nimeä" laitetta. Kauhean selvästi kerrottu, mutta se siis oli Seballa ristiselän päällä (missä usein on kireyttä), sekä pepun päällä, sillä aikaa, kun hieroja käsitteli Seban etuosan. Silloin oli kauhean hankala sanoa, oliko siitä apua vaiko ei, kun Seballa ei varsinaisia jumeja ollut.

Sään kohdalla/edessä, lapojen yläpuolella oli pahimmat jumit ja Seba sai kokeiluun magneettilaastarit

Nyt on Seba päässyt myös vähän jo irtona juoksemaan. Toki sivuohjien kanssa, jottei neiti heitä aivan rallittelun puolelle. Kyllä näkyy kaunista puhdasta liikettä ja tyttö tykkää.

Joku tietysti kyseenalaistaa, että miksi, niin keron , että pidän irtojuoksutus sessiot sellaisena, että pyydän Sebalta aina tietyn askellajin. Seba on äärimmäisen helppo juoksuttaa ja irtojuoksuttaessakin kuuntelee oikein mallikkaasti, mitä se keppiä (raippaa) heiluttava ihminen siellä keskellä huutelee. Toki sieltä pukkejakin esiintyy, mutta pääosin menee todella kuuliaisesti.

Edellisiin kenkiini jäi Seban kyljistä karvatupsuja. Nyt kyljissä "kauniit" läikät kesäkarvaa :D

Olen nyt käyttänyt estevalmentajaani, sekä kouluvalmentajaani Seban selässä. Kokeneemman apu ei mene koskaan hukkaan ja mikäs sen parempaa, kuin se, että valmentajat käyvät itse selässä ja tietävät paremmin, mitä neuvoa. Minusta on ihan mahtavaa, että mulla on tällaiset valmentajat, jotka haluavat mennä Seban kyytiin jo siksi, että saavat enemmän hevosesta kiinni ja haluavat myös samalla auttaa minua läpiratsastuksessa. Vaikka sitä kuinka luulee tuntevan hevosensa kuin omat taskunsa jo näin melkein 8 vuoden jälkeen niin ainahan sitä uutta oppii. Molempien taso nousee ja aina tulee uutta. Seba on myös ollut ajoittain ihan super kiva ratsastaa, kun on saanut vähän apua ratsastamiseen.

Tästä sitten seuraavaan aiheeseen eli tallin koulukisoihin. Ei mennyt mikään niinkuin piti. Veryttely ok, mutta silti epätasainen. Juuri ennen verryttelystä poistumista Seballa keitti yli, Mitä nyt on ollut ilmassa kun menohaluja on eteenpäin mutta keskittyminen ei riitä eikä loppupeleissä molempien kuntokaan, kun on tässä yhteensä lähemmäs 1,5v kuntoutettu ja humputeltu. (Leikkaus ja jännevamma). 

Ajattelin, kun vuokraaja meni jo HeC luokan ja verrytteli pidemmän kaavan mukaan, että minähän vaa kokeilen Seban avuille. Alku hyvin, loppu ei. Tästä Seba vielä keksi, että ei hän nyt enää neljättä kertaa lähde maneesille, että kyllä tässä jo karsinaan heiniä syömään joutaisi. Siitähän käytiin sitten keskustelu, että mennäänkö vaiko ei ja tämä ihana vireystila jäi päälle myös radalle. Lyhyesti sanottuna radalla oli kamelin ja aasin risteytys joka oli sen verran virittynyt, että sormi oli jo liipaisimella ja jos olisi siitä vielä vähän painanut niin olisi lähtenyt luoti pyssystä saman tien ja vielä sinne, mihin ei oltu tähdätty.

Ratana oli kn special ja prosentteja 59.4. No näillä mennään. Voisihan tuota itsekkin tietysti osata paremmin ratsastaa, mutta ei voi kauhalla antaa jos on lusikalla vaadittu. Kokemusta rikkaampana sentään ollaan.

Romaaniponi kultaisella koristeella, vai miten se eräs tallikaveri sanoikaan..

Radan jälkeenhän tietysti menin kentälle (kisat ja verryttelu olivat maneesissa), että eihän nyt näin voi neiti käyttäytyä. Ohjat käteen, ja pohje kiinni. Neiti päätti, että en halua.. Peruutti, hyppäsi pystyyn ja sen jälkeen meni kuin kyran alla kauniisti kaula kaarella, niska ylhäällä ja tahdikkaasti eteenpäin.

Ei se kunto siis loppunutkaan ja se pidempi verryttely minullekkin olisi ollut parempi kuin hyvä.

Nyt jää Seba aivojen tuuletus lomalle kolmeksi tai neljäksi päiväksi. Huomenna täysin vapaapäivä ja alkuviikko vain kävellään. Sen jälkeen alkaakin taas tositreenit!

Päivitystä treeneistä

Hupsistakeikkaa.. Viime postauksesta melkein kuukausi aikaa. Tähän ei ole oikeastaan mitään järkevää syytä, en vain ole jaksanut aloittaa tekstin kirjoittamista, vaan mielummin olen avannut netflixin ja tuijottanut sitä. Hirveän hyvä tekosyy etten sanoisi.

Nyt sitten asiaan!

Materiaalia on parinkin postauksen verran ja ensimmäinen valmennuskin oli vime viikon torstaina. Ai että se muuten meni hyvin! Tehtiin käynnissä keskiympyrällä sulkuja ja avoja. Ravissa siirtymisiä ja ravin kontrolloimista todella hitaaksi ja vastaavasti taas reippaaksi. Ihan perus juttuja, mutta juuri niitä tärkeitä asioita. Laukassa haettiin lähinnä vain rentoutta ja kontrollia siihenkin, ettei mennä kuin juna raiteilla kohti tamperetta. Olipahan muuten hiki valmennuksen jälkeen molemmilla. Varasin suosiolla vain 45 minuutin vamennuksen, kun ei ihan täysillä vielä hommia tehdä.

Valmennuksen jälkeen laitoinkin linimenttiä.. Eri linimenttiä kuin viimeksi. Kahden päivän päästä näky oli tämä.

Juuri avatun linimentin lahjoitin siis suosiolla tallikaverille.

Valmennuksen jälkeen Seba on ollut todella hyvä ratsastaa. Valmennuksessahan se oli oi

kein yli herkkä. Taisi innostua kun pääsi töihin. Hyvä jos pohkeella uskalsi koskea, joten pääosin valmennuksessa käytettiinkin vain istuntaa ja oltiin tarkkana, että mun jalka pysyy kiinni.

Alla kuvia tämän viikon manantailta. Mentiin kentällä ihan vain askellajit läpi ja vähän siirtymisiä. Hätäjarruina toimi gramaanit, ettei kentän laidalla olevat sapelihammastiikerit säikäytä Sebaa niin, että kuski järkyttyisi ;)

Riikka kävi meitä taas yksi päivä kuvaamassa. Siitä teen oman postauksensa, kunhan saan loputkin kuvat. 

Huomenna suunnataan taas valmennukseen. Tällä kertaa eri valmentajan valmennus, mutta vaihtelu virkistää.

Seba eilen pääsi myös ensimmäistä kertaa irtojuoksemaan. Olin menossa juoksuttamaan ja hetken liinassa pyörittelyn jälkeen päätin, että" nyt lasken Seban irti, kyllä se kuuntelee" ja hyvin muuten kuuntelikin! Sivuohjat jätin tarkoituksella, ettei liikoja rallitteluja tulisi.

Viime kuun lopulla tuli muuten vuosi täyteen Seban leikkauksesta. Postauksen pääset lukemaan Tästä

Mystinen jalka ja lainaratsu

Mitä nyt sitten muutakaan, kuin yksi jalkaongelma, joka todellakin oli mysteeri ja on edelleen.

Eilen menin tallille ja siinä normaalisti Sebaa laittelin, kunnes jalkoja harjatessani ihmettelin, että miten eihmeessä se on saanut sontaa vasemman takajakansa ulkopuolelle, jänteen kohdalle. Tottakai ajattelin, että nukkunut jonkun p*skakasansa päällä. Ei meinannyt jalka harjalla puhdistua. koitin sitten vähän raaputtaa ja kappas, jäikin karvatuppoja jalasta sormiin kera mätäkökkäreiden.

Olihan se pakko kokeilla paljonko sitä oikein lähtee ja että nyt on katsottava, mitä alta löytyy ja alta paljastuikin kosteaa ihoa.. Äkkiä soitto tallin omistajalle, että nyt on joku outo juttu taas jalassa, että tuoppas taskulamppu. Siinä samassa sitten kokeilin jalan toista puolta. Sama homma siellä. Ihan muutamat ärräpäät lenteli. Sisäpuolella tosin oli paljon pienempi ja siistimpi kohta.

No eihän ollut lantaa se töhnä, ainakaan kokonaan, vaan mätää ja kudosnestettä.. Perusteellinen jalan pesu vedellä ja hetken kylmäys. Liikutus suunnitelma vaihtui 20 minuutin kävelyyn ja siksi aikaa laitoin hauteen jalkaan. Olihan siinä vähän nestettä, joten kävely ei tekisi pahaa..

Haava putsauksen ja kävelytyksen jälkeen

Jalan toinen puoli

Kauhuskenaariot ontuvasta hevosesta ja huomisesta tulevasta impparista. Mielessä kävi jo, että taasko ollaan sairaslomalla.

Koko päivän pähkäilin monen ihmisen kanssa, että mikä ihme on jalkaan tullut, mutta ei kukaan keksinyt syytä. Haavat molemmilla puolilla = ei, Suojien/pinteleiden hankaus =Ei (takajalan jännesuojat eivät ylety tuonne asti ja pinteleitä en ole takasissa käyttänyt viiteen kuukauteen), Vai oliko se syy linimentti.. Sekin tuntuisi aika oudolta.

Jalka seuraavana päivänä

Tänään menin tallille jo päässäni mielikuva hevosen tukkijalasta. No ei ollut. Hieman nestettä, niinkuin eilenkin. Haava kuiva, mutta oli tehnyt tuollaisen ihanan mätärupikökön, johon tietysti oli purut tarrautuneet. Suojaa ei viitsinyt edellis yöksi laittaa, että haava (vai mikälie) saa ilmaa, eikä ainakaan lisää muhi jonkun pintelin alla.

Ei muuta kuin maneesiin katsomaan, ontuuko Neiti. Otin mukaan vain joustot, jottei mene ralliksi tämä "ontumatutkimuksen" ravi osio. Ei Seba kuitenkaan ontunut, vaan liikkui melko kivasti, eikä minkäänlaista epäpuhtautta näkynyt. Onhan se vieläkin kuin tönkkösuolattu muikku takapäästään, mutta pikkuhiljaa!

Harvemmin juoksutan vain joustoilla, mutta on tuokin melko kätevä apuväline pikajuoksutukselle.

Juoksutuksn jälkeen pesupaikalle taas läträämään jalkaa viileällä vedellä ja pikkuhljaa saatiin jalasta taas purut ja kuivuneet mädät pois.. Tämän jälkeen taas betadinella putsaus. Huomenna näkee taas, miltä jalka näyttää, mutta vihreää valoa se kuitenkin vilauttelee treenien jatkumiseen.

Alle vielä video, kun pääsin tiistaina hyppäämään tallikaverini piensuomenhevosella. Tämä kokenut estekonkari ruuna on mennyt myös kenttää. Ikää kunjoitettavat 18 vuotta ja on terve kuin pukki. Ihan sika kiva tapaus hypätä, vaikka itsellä kunnon hyppäämisestä jo aikaa ja no kyllä se näkyikin!!

Jätin videoon äänet päälle, koska nauru on tarttuvaa ja pääsette kulissien taaksekkin joskus :D