Kuulumisia ja toipumista

Seba on voinut hyvin ja ruoka maistuu. Joka päivä olen käynyt harjailemassa ja siinä samalla siivonnut uudestaan karsinan, jotta karsina mahdollisimman puhdas haavaa ajatellen.

Nätti Potilas

Haava on omaan silmään aika kivasti ummessa ja rupea vähän tullut sinnetänne, mutta en viitsi kyllä yhtään niitä repiä. Todella laimealla betadinella pyyhkäisen/tuputtelen, jotta saa ylimääräisen lian ja purut pois. Tämän jälkeen suihkutetaan vielä tököttiä perään.

Tänään meillä oli "porkkanaleikkejä" ja Seba sai myös minun suusta ottaa porkkanan. Isäkin kävi tänään potilasta katsomassa ja muutamat porkkanat syötti. Niinkuin aina isällä on Seban kanssa tapana niin "suu tyhjäksi, niin saat lisää, elä ole hamsteri"  :D 

Emmakin oli tänään mukana ja harjaili Sebaa ja rapsutteli ja pusutteli sen kanssa. Emman blogiin pääset TÄSTÄ

Tänään kävin myös kävelemässä Sipsillä, koska vapaapäivä olisi ansaittu, mutta huomenna meillä on mienet tallikisat puomien ja esteiden merkeissä. Mennään ihan treenin kannalta ja radan jälkeen saa ottaa tehtäviä uusiksi, jos haluaa.

Sipsin perinteinen, "nyt on hinkattava nenää" :D

Huomenna menen tallikisoissa uudella tuttavuudella ristikkoluokan ravissa. Tai olen kerran istunut kyydissä :D Tapaus on myös sellainen, jolla ei kovin paljoa ole hypätty, joten hyvä treeni hänellekkin, kun voi oman maun mukaan mennä.

Alle vielä video Seban estetreeneistä ennen klinikalle lähtöä. Poni oli kiva ja oma itsensä.

Seba kotona

Tänään haettiin tyttö kotiin. Oli se ihmeissään kun suojia tungetaan jalkoihin ja sitten mentiinkin ulos.. Kyllä sieraimet kävi, kun pääsi ulkoilmaan. Todella nätisti pikku pätkissä käveli kohti traileria ja heti kun liina saatiin taakse, niin käveli nätisti koppiin. Onneksi ei vastustellut, ettei haava reagoinut.

Matka meni hyvin, meillä oli kamerakin autossa, josta näkee, kuinka heppa kopissa kulkee ja omaan rauhalliseen tapaansa se siellä oli.

Kotipihaan kun kurvattiin niin hirnahteluahan sieltä kuului ja vaikka yritti neitiä jarrutella kopista tulossa, niin aika rivakasti se sieltä poistui. Heti talliin ja loimi ja suojat pois, jonka jälkeen irti ja sai heinää mutustella hetken, kunnes vielä kävin sen harjaamassa kunnolla.

"joko päästäsit irti ni pääsisin jatkamaan syömistä?"

Huomasi kylä neitikin, että kotiin on tullut, kun ruoka maittoi niinkin hyvin, ettei edes huomaisi, että on kipeä ollut. Ämpärillinen melassivettäkin meni heti, vaikka klinikalla siitä oli vain hörpitty.

Toinen niin terhakkana kotona

Siinä sitten harjailtuani laittelin vähän muistilappuja.. Eilen jo yhden laitoin.. Eihän niitä tullutkaan kuin pari.. heh. No laitoin ruuatkin tietysti.

Tässä välissä kävin ratsastamassa supermummo Sipsin pellolla ja radalla, jonka jälkeen vielä laitoin illaksi melassiveden ja vähän vielä heinää ennen iltaheiniä.. Nesteytys on tässä vaiheessa hyvin tärkeä, koska ruokamäärä on pieni.

Hyvin näytti kotiutuvan ja omaan tapaansa söi kaiken heinän mitä sai.. Toivotaan, ettei enää takapakkia tule, esim tyrää haavaan. Josko neiti malttaisi rauhassa tallissa olla, vaikka muut lähtevät ulos.

Uusi tuttavuus lainaheppana

Kiltti tallikaveri, joka oli auttamassa klinikallakin Seban kanssa, sanoi, että voin mennä hänen hevosellaan joku päivä ja tänään sitten tuumasta toimeen.

Kyseessä virolainen 8-vuotias ruuna, jolla säkää 174cm. Milloinkohan viimeksi noin isolla olen mennyt?

Oikein mukava tapaus ja hyvin perusratsastettu. Noin isoissa liikkeissä ravissa, en olekkaan hetkeen ollut. Oli siis alkuun hieman haettava, että miten täällä nyt sitten pitäisi olla. Hyvin kuitenkin sujui ja heppa pysyi rentona. Nopeasti hoksasin kuitenkin, kuinka ruuna toimii. Kauheasti en alkanut vaatimaan, eli hieman pitkänä meni, mutta pääasia, että kulki ja oli tyytyväinen. Todennäköisesti kipuan uudemminkin selkään.

Seba pääsee todennäköisesti huomenna kotiin. Aamulla vielä soittavat.. Jos on yhtä pirteä kuin tänään ja syö samanlailla, niin huomenna haetaan.

Kontrolli verennäytteet vielä otetaan alkuviikosta