Ai kauheeta miltä näytän.. Heti tuli sellainen olo, että oonko koskaan istunutkaan hevoseni kyydissä. Kyydissä ei voinut kuin hihittää. Kankeaa, mutta silti niin reipasta ravia.
Muiden hevosilla olen tässä välissä muutamia kertoja mennyt. Laskettavissa kuitenkin kahden käden sormilla. Tarvitsen tehotreeniä.
Otettiinpahan joulukuviakin ratsastuksen jälkeen.
 |
| Fiksun näköinen tonttuponi |
Ontumista ei ole näiden 3 ravikerran aikana näkynyt. Myöskään turvotusta ei ole. Jalka on todella kuiva, eikä edes lämmin. Positiivisilla mielin eteenpäin. Neiti ravaa mielellään. Jo miettiessä käskyä ravi, ollaan jo menossa.
Noin joka toinen päivä ravataan ja joka toinen päivä kävellään. Nyt joulun (2 pvä) saa Seba huilata.
Hauskaa oli, kun näitä kuvia otettiin. Meitä oli 3 ratsukkoa. Muut siinä totuttelivat hevosia kiliseviin poronsarviin ja tonttulakkeihin. Seba niitä "pelkäsi" kun toinen naaman edessä heilutteli. Tokaisin, että anna lakki tänne ja sitten sarvet. Nätisti pujottelin ne päähän, eikä Seba sanonut asiasta mitään.
Melkein nauratti. On siis täysin kaksi tapaa. Joko mennän tai meinataan ja sitten vasta mennään.
Tottakai jokainen omalla tavallaan. Tokaisinkin siinä, että en mä kysele hevoselta tätä. Mä vaan laitan ne ja ei ollut ongelmaa. Toki hevoset on erilaisia, niinkuin omistajatkin. Toisille toimii toinen tapa, toisille ei.
Itse oon sitä mieltä, että on se totutettava, mutta liika kysely ei auta. Kun tekee, tulee tehtyä, kun arpoo, tulee arvottua.
Mutta niinkuin sanoin, jokainen tyylillään ja tyylejä on erilaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti