Paljon tapahtuu lyhyessä ajassa..

Anteeksi, kun blogi on ollut hiljainen.. Joka päivä olen miettinyt, että nyt kirjoitan blogiin, mutta ei vain ole huvittanut. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi jakaa kuulumisia tänne, mutta perheen sisällä on tapahtunut ikävä asia, jonka takia en ole ollut oikein motivoitunut postailemaan. Monet videot odottavat tänne tuloaan.

estevalmennus 11.9

Meillä kävi viime viikon perjantaina eläinlääkäri, joka raspasi Seban.

Ennen eläinlääkärin tuloa Sebaa harjatessani, huomasin, että oikean takajalan sääri oli turvonnut. Luojan kiitos eläinläkäri oli jo matkalla.

Ennen raspausta pyysin eläinlääkäriä katsomaan jalkaa. Ei muutakuin tasaiselle alustalle juoksuttamaan Sebaa ravissa ja selvä ontuminenhan siellä. Eläinlääkäri kokeili myös painelemalla ojentajajänteen ja aristihan se. Diagnoosi ilman ultrausta oli = ojentajajänne on mennyt.

Kyllä painui mieli taas niin maahan kuin olla ja voi. Juuri ollaan päästy kunnolla pari kuukutta treenaamaan ja nytkö ollaan taas monta kuukautta sairaslomalla?

Metacam kuuri klinikalta, jalan kylmäämistä ja kävelyä, mutta... Heti seuraavana päivänä turvotus oli laskenut huomattavasti. Heppa oli reipas eikä aristanutkaan niin paljoa. Okei tulehduskipulääke kuuri alkoi edellisenä päivänä ja jalkaa oli kylmätty kaksi kertaa, mutta voiko se noin nopeasti yli puolet turvotuksesta laskea?

Turvotus sitä seuraavana päivänä oli taas laskenut niin, ettei sitä juuri huomannut. Sivusta katsoessa pieni paukama. Silti on lääkekuuri ja kylmäys jatkunut. Seba on reipas ja kävelee mielellään. Odotellaan nyt ensin kuurin loppumista (huomenna), katsotaan, miltä jalka sitten näyttää ja tämän jälkeen ultrataan.

Mikä tuuri tämä tällainen on?

Seba täytti muuten 24.9 12-vuotta!