Joskus aikaisemmin olen maininnutkin, että omissa olkapäissäni on jotain häikkää, kun eivät meinaa kunnolla ratsastusta kestää, jos vähänkään on esimerkiksi vahvempi tapaus suustaan.. Tänäänkin oli minun loppuratsastu sitä, että "pakko nyt vaan on mennä loppuun, kun periksikään ei saa antaa". Usein siis menenkin gramaaneilla, jotka roikkuvat tosin löysänä, mutta Seba tiedostaa jo, kun ne pukee niskaan, että pulu kun haluaisin olla - kokeilu ei onnistu.
Seba on sellainen, että osaa olla höyhenet kevyt, mutta yhtäkkiä "emmä haluukkaan" ja tavallaan karkaan kaiken työn alta, vaikkei mitään väärää tekisikään. Helppo hevonen ratsastaa siis ;)
Tämän on todenneen muutkin kuin minä. "kyllä se antaa periksi ja tulee avuille, mutta silti vähän väliä kokeilee, onko silti pakko" - Tamma, V*ttupää vai mikä lie kyseessä.. heh
Itse olen tottunut kyllä siihen, että jokaikinen sekuntti jos hetkeksikään jäät matkustamaan (mitä siltikin tapahtuu minulle EDELLEEN), on Seba heti kokeilemassa, että "onko pakko"
Jokatapauksessa nyt taas pitkästä aikaa videota alle!
Itsehän näytän juurikin siltä, että koko yläkroppa on jäätynyt. No arvailkoot kukin, että miksi. Onneksi kuitenkin pitkiä pätkiä siellä alla oli se höyhenen kevyt hevonen, mutta oma yläkroppa silti jäi näyttämään siltä, että rautakanki on laitettu housuista korviin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti