Tarina Seban rohkeudesta ja uhkarohkeudesta

Seba hypätessä, saattoi mennä jopa laakana esteen läpi. Ei tarvinnut olla, kuin 30cm ristikko, ja sekin sotkeutui jalkoihin. Tämäkin johtui keskittymättömyydestä ja loppujen lopuksi se purkautui vauhtiin, joka sitten talvella kostautui, tosin esteen jälkeen...

Esteen jälkeen ja ennen vain kaahattiin, pidätteistä huolimatta. Pidätteet eivät esteen jälkeen toiminee, aita tuli vastaan ja Seban kääntymisen yritys  viime tinkaan oma-aloitteisesti, ennen aitaa, päätyi tähä, kun jalat lähti alta. Kumpaankaan ei sattunut.

Seballa oli tämän jälkeenkin vielä esteelle kaahotus, mutta jonkinlaista kontrollia sai kyllä esteen jälkeen, suurella vaivalla. Tämä kaahottaminen ja muutenkin pukittelu, pystyyn hyppiminen yms. Johtui myös siitä, että en tiennyt edellisellä tallilla, että ruokamäärää (kauraa) oli nostettu 4 litralla.... Tästä en sen enempää sano, mutta suuri määrä pienelle hevoselle, niin ei ihme, että pää vähän pyrähtää.

Tämän seurauksena (tai oikeastaan energisyyden, vielä tietämättä ruuan määrästä) yritin lisätä liikutusta. Meno meni vain hurjemmaksi, eikä ollut mtn kontrollia välillä hevoseen. Loppupeleissä, sieltä tippui joku jos toinenkin tai ei uskaltanut ratsastaa, joten juoksutukseksi suurimmalta osalta meni ja Sebalta hävisi lihakset.

Tietoisena ruoka-asioista, vaihdoimme tallia, sielläkin meni hetki niin, että ehkä 2 krt viikossa kävin selässä, muuten juoksutin, koska ratsastuksessa ei edelleenkään ollut mitään tolkkua. Pikkuhiljaa saatiin hommaa toimimaan, mutta tällä kertaa hypyt olivat esteille melkoisia haasteita, tai lähinnä lähestymiset. Ensin roiskaistiin aivan liian aikaisin ja tottakai jäin suuhun kiinni, kun itse laskeskelee, että vielä kolme laukkaa esteelle ja hevonen jo lähteekin kahden jälkeen hyppyyn, eikä lyhennä/ hidasta laukkaa käskystä.

Tästähän tuli tottakai kontrolli ongelma ja epäluottamus hevoselle, kun itse joudun voimin pidättämään suusta.

Loppujen lopuksi, 2 laukan sarjaväliin, tuli 3 laukkaa.. 1 laukan väliin 2 laukkaa jne.. Eli ei sekään hyvä.. puomit lenteli.. Milloin kiellettiin, milloin roiskaistiin ja milloin mentiin puomien läpi.

Irtohypytyksen ja oikeasti minulta paljon vaaditun estesilmän, valmennuksen ja rohkaisun seurauksena, ollaan päästy tähän pisteeseen, missä nyt ollaan ja tästäkin on vielä kehitys eteenpäin.. Edelleen hyppää Seba mielummin liian läheltä..

Ollaan sentään päästy yhteisymmärrykseen pidätteissä, milloin halutaan hidastaa. Ongelmien kautta voittoon, niin ainakin oppii, vaikka ei se paras tapa olekkaan!

Alla vielä koostevideo keväältä, jonka tylsyyksissäni tein.


)