tiistai 9. lokakuuta 2012

Ja joku sanoo, että ratsastus ei ole urheilua?

On ollut harvinaisen rankkaa ratsastaa näinä kolmena päivänä. Olen joutunut hirveästi tekemään Seban kanssa hommia ja täytyy sanoa, että tänään oli jo niin voimaton olo, että en muista milloin viimeksi. Vaikka kuinka yritin itseäni käskyttää, niin tuntui, että jalat ja kädet eivät vain ottaneet komentoa vastaan.

Seban jumppaamiseen ja työskentelemiseen tarvitaan nyt uusilla ohjeilla paljon työtä molemmilta.

Tatuointihaaveilua. Tosin niskan ja yläselän kohdille.


Tänään näin parhaaksi saada jumppailujen jälkeen Seban käynnissä hyväksi ja muuten ns. humputella, koska Sebakin vaikutti kahden päivän jälkeen aika väsyneeltä. Liikkui kyllä suht koht hyvin, mutta keskittyminen ja motivaatio kunnolla työskentelyyn, oli muuten kuin käynnissä, aika hukassa. Ravissa pyrin vain saamaan rennoksi ja lopussa laukkasin eteen alas maneesia ympäri, Seban selkää venyttäen. Mentiin siis paljon käyntiä. Itse en saanut edes ratsastuskenkiä jalkaan, kun nilkkani on hiertynyt auki, joten kumisaappailla mentiin tälläkertaa..

Eilen otettiin reeniin lisäksi vielä kolmen esteen jumppasarja ja täytyy sanoa että vauhtia ja intoa oli vaikka muille jakaa. Kun alotin hyppäämisen Seba oli jo vähän väsy, kun olin ravissa sitä jo jonkin aikaa jumpannut ja pitkiä pätkiä Seba meni todella hienosti. Pistin onneksi esteet ihan pieniksi. kaksi ristikkoa ja keskellä yksi noin 70cm pysty. Ihme kyllä sain Seban hyppyjenkin jälkeen vielä kulkemaan hienosti pyöreässä muodossa. Eiliseen olin ihan super tyytyväinen.

Huomenna neiti saakin sitten minun rääkkäyksestä taukoa, kun vuokraaja käy ja itse saan lepuutella raajojani. Torstaina taas tehokkaasti jumppaillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti