tiistai 24. heinäkuuta 2012

Se tunne kun...

Tajuat, miten onnekas olet hevosesi kanssa ollut. Monesti olen miettinyt, että ei hitto miten jäljessä Seba on ikäisekseen.

1. Seballa on ollut 4 vai jopa 5 impparia jalassa, jotka ovat tehneet siitä ontuvan, jonka syystä ollaan sairaslomailtu.

2. Seballa on ollut paljon muita tapaturmia, muunmuassa ojaan kaatuminen, jonka seurauksena mahaan tuli tikkejä ja siitä tuli pitkä sairasloma ja samoin toinen pitkä sairasloma tuli siitä, kun toinen hevonen potkaisi Sebaa polveen. ja vieläkin näitä löytyy lisää. Mätäpaise poskessa --> sairaslomaa.. Vekki joka tuli säkään --> sairaslomaa..
Ja alkuaikoina, kun Sebasta tuli aivan mahdoton ratsastaa, kun edellisellä tallilla tehtiin asioita ilman lupaani, josta sitten seurasikin niskan päälle päässyt hevonen.. Sen pois koulimiseen menikin ainakin puoli vuotta..

3. Etsittiin oikeanlaista satulaa parikin kuukautta..

Eihän me periaatteessa ollakkaan jälessä, kun katsoo, mitä kaikkea matkan varrella on tapahtunut. Tajusin tämän eilen, jutellessani tallilla uudelle asukkaalle.

Saan olla tyytyväinen, mitä olen Sebassa saanut aikaan.

Seba oli jarruton, pukitteleva, epäluotettava ja ei hyväksynyt kuolainta.

Itkua tuhertaen ja motivaation menettäneenä vain jatkoin.. Monesti jo harkitsin myyväni Seban.. Mutta luovuttaminen ei kannata. Sen olen nyt tajunnut. Sinnikkyys palkitaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti