Stressiä, mietiskelyä ja muutoksia

Sain herätessäni hirveän stressin kun tajusin, että tallilla käyminen hankaloituu kohta todenteolla.

Poikaystäväni sai töitä läheltä tallia ja joutuu menemään sinne autolla. Minulla alkaa työharjoittelu toisessa päässä kaupunkia jonka jälkeen alkaa mahdollisesti oppisopimuksella opiskelu.. Minä kyllä pääsen kävellen / pyörällä töihin, mutta millä kuljen tallille, kun auto on poikaystävällä ja työaikamme ovat ihan erilaiset..

Linkissä inhoan matkustaa, koska minulle todettiin vajaa kaksi vuotta sitten paniikki-/ahdistushäiriö, joka tekee linkillä matkustamisen inhottavaksi.

Huhhuh..saas nähdä miten nämä kuviot selviävät!

Nyt iloisempiin asioihin.

Kun ell kävi toissapäivänä tallilla rokottamassa seban, hän katsoi haavaa ja antoi luvan jo pistää satulan selkään, kunhan käytän pehmustetta satulavyössä. JEE!!

Eilen Seba oli ratsastettaessa todella kivan oloinen, jos ei lasketa, että neiti oli välillä vähän liiankin rento ja eteenpäinpyrkimys meinasi lakata kokonaa. Tehtiin käynnissä kahdeksikkoa, väistöjä,etuosakäännöksiä ja käyntilisäyksiä. Seba haki kokoajan käynnissä itseään alas, mikä on harvinaista, koska huonoiten neiti käynissä antaa kuolaimelle periksi, ja yleensä ei edes suostu hyväksymään tuntumaa ollenkaan.

Ravissa tehtiin ympyröitä ja pari ravilisäystä, jotka lopuksi sainkin tehtyä pelkästään sillä, että nojasin hieman taakseppäin ja työnsin lantion eteen. Olipa hyvä fiilis, kun ei tarvinnutkaan pohkeilla juntata eteenpäin. Otettiin lopuksi pikku laukkapätkät molempiin suuntiin ympyrällä ja laukka sujui tarpeeksi eteenpäin ilman patistusta. Tässä loman aikana Seban laukka on ollut muuten tosi vetelää.

Olen oikein tyytyväinen Sebaan! Pelottaa laittaa satula selkään, koska olen nyt mennyt kuukauden ilman satulaa niin en ihan  varmasti osaa istua satulassa aluksi ollenkaan!

Ratsastuksen jälkeen kengitystä odotellessani sain pestyä Seban molemmat suitset. Ei nyt ole tullut pestyä, kun en ole kisoissa käynyt. Seban sai myös uutta herkkuaan melassivettä, jota Fanny sillointällöin Seballe juottaa, samalla kun omalle hevoselleen tekee, niin voi sitä Seban hörinää jo siitä, kun se näkeekin punaisen ämpärin. Ennätys Seban melassiveden juonnissa on noin 10 sekuntia. silloin ämpäri ei tosin ollut ihan täysi, mutta en ole itse ennen nähnyt, että hevonen juo noin nopeasti. Näyttää lähinnä siltä, että Seba olisi ollut jossain nestehukassa pitkään kun ämpäri hujahtaa tyhjäksi hetkessä.

Tässä pätkä eiliseltä... On se vaan ihanan kuuloista kun pikkuneiti hörisee. Laittakaa ääntä niin kuulettte pehmeää hörähdystä.