Postaus Seban näkökulmasta!

Rousk Rousk! Täällä minä heiniäni sairaslomalla syön. Heta pyysi minulta jonkinlaista tarinointia tänne, niin kai se on kuiskittava korvaan, mitä haluan minusta kirjoitettavan.

mmm..Tää heinä vaan on niin hyvää, etten jaksaisi keskittyä. Ei meinaa mikään muu päässä pyöriä, kuin heinäkasa, no tietysti iltaruuat ja herkutkin..hehheh..Siellä se leipäpussi odottelisi melkein täynnä, menee kohta hyvät leivät pilalle, kun seisovat vaan karsinan vieressä. Kumma kun kavereidenkin ruuat jätetään karsinan eteen pilaantumaan, kyllä minä ainakin söisin vaikka kaikki, jos vain saisin, mutta unelmointia se vain on..

Yritän aina osoittaa hellyyttä silkkisellä turvallani ja usein saankin siihen monia pusuja. Kivaa ja kutittavaa on myös kun nenääni puhalletaan, se on hauskaa, kannattaa kokeilla! Heppakavereillenikin, no oikeastaan kaikille höristän korvia ja pusuttelen niitä, varsinkin vastapäisessä karsinassa olevaa Moonaa. Ne on vaan sellasia tyttöpusuja. Täytyyhän sitä joku olla kun kesäkaveri Ajaxkin muutti toiselle paikkakunnalle. Siinä meni hyvän luokan vartia. Sain laitumellakin ihan rauhassa nukkua ja syldä, kun Ajax vartioi. En tiedä miten, mutta aina kaikki heppakaverit rakastuvat minuun. Toissakesänä Lasse ruuna oli vahtimieheni, kun en Ajaxia vielä tuntenut. Miehet. Varmaan tykkäävät pyöreästä mahastani. Heta vaan aina puhelee, että pitäisi muka laihduttaa. Mitä vikaa on omistaa iso maha?

Minä ja ex-poikaystävä Ajax

Kesämahan kanssa poseeraamista. Taas ex-mies takana

Ihanaa..Heti kun tulin Hetan kanssa jyväskylään sain syödä!!

Jos vain voisin. Olisin villi ja vapaa

Näytin Hetalle kuinka hurja oon, kun yritti käskee liikkumaan..

Jos saisin päättää, Hyppisin vain esteitä välillä ja loput ajasta söisin ja loikoilisin. Se olisi sitä kunnon elämää. Kyllä välillä ketuttaa kun Hetan kanssa on joskus jalatkin ihan solmussa siinä kouluratsastuksessa ihmeellistä taiturointia. Pitäisi muka rennosti ja pää nätisti kulkea. No okei on se välillä ihan mukavaa. Tykkään niistä etuosakäännöksistä ja laukanvaihdoista.. Vaihtelen joskus ilman lupaakin laukkoja..hehheh.. Heta ei oikein aina ymmärrä. Mutta on se esteratsastuskin joskus hankalaa, kun unohtaa että omistaa neljä jalkaa. Nyt olen pikkuhiljaa hoksannut miten näitä jalkoja oikein käytetään.

Tässä teille sitä kouluratsastusta..pyh..

Oikeesti..4 jalkaa.. taas se unohtu

Ootteko koskaan käynyt kotipihanne ulkopuolella. Huhhuh.. tällainen pieni hiiri kun joutuu sinne yksin lähtemään, niin tiedä mitä tiikereitä siellä puskissa hyppii. Pelottavaa! Joskus näin jopa samanlaisen muovipussin, kuin missä leipäni ovat, mutta tyhjän, se oli pelottava, tein upean väistöliikkeen, välttääkseni läpinäkyvän pussin hyökkäyksen!

No jatkan nyt taas syömistä tai vähintäänkin haaveilen ruuasta!