torstai 6. syyskuuta 2012

Ei riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa..

..Kuvaa hyvin Seban tämänpäiväistä käyttäytymistä. Käytiin tänään maastossa ja alusta lähtien Seba hötkyili ja ravaili itsekseen, eikä juurikaan kuunnellut. Lenkin puolivälissä neiti oli ok, mutta ensimmäisellä laukkapätkällä alkoi rodeo. Se oli vielä ihan iisiä.. Lenkin lopussa ravattiin ja Seba sekosi. Nosti laukan, ryntäsi juuriselle polulle, liukastui, jonka jälkeen tuli niin armottomia pukkeja ja kauhea jänisloikka että hupsistakeikkaa kun Heta istuskeli maassa ja Seba seisoi vieressä ilmeellä "o-ou". Onneksi ei sattunut. Eikun takaisin selkään ja yksi muutaman askeleen laukkapätkä, jotta jäisi positiivinen fiilis.

Ei hirveästi taida muuta kerottavaa olla. Eilen pidin vuokraajalle tuntia ja silloinkin Seba sai ihme töhötyskohtauksen ja kaahotti vain menemään. Onneksi rauhottui. Taitaa syksyn viileät kelit vähän piristää. Niin..ja kiima.

Olen tässä katsellut käytettyjä koulusatuloita, joten jos tiedossa on lyhyt,suora ja kapea koulusatula niin saa tarjota.

Ainiin, mulla alkoi myös koulu, joten alkuvaiheessa saattaa postaukset vähentyä. Sitten kun saan rytmistä kiinni, niin postauksia varmasti tulee taas enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti