Toivepostaus

Yhdistän nyt kaksi toivepostausta!Varautukaa piiiiiitkään postaukseen :)

Kerro "elämäsi hevosista" ja muutenkin elukoista ennen Sebaa

Niinkuin jossain aikaisemmassa postauksessa kerroin, aloitin ratsastuksen Killerin hevosurheilukeskuksessa, Jyväskylän ratsastuskoululla. Siellä minulla ei ollut oikeastaan sitä "lemppari hevosta", vaan oli erikseen mieluisin estehevonen, jolla hyppäsin ja kouluratsastuksessa löytyi muutamakin.

Greysy (Huono kuva, mutta kaikki kuvani greysystä ovat äidin koneella)

Kaikista painuvimmin mieleen sieltä tosin jäi Greysy, joka nyt on jo vihreillä laitumilla. Greysy opetti minut hyppäämään kunnolla, ja kävimme jopa kisoissakin.

Killerillä rupesinkin sitten ratsastelemaan äidin tuttavani hevosella, Xephiroksella, joka oli lämminverinen ruuna. Sepillä ratsastelin ihan muuten vain maastossa ja kentälläkin välillä. Sepi ei hirveästi mitään osannut, mutta oli luotettava ja rehti kaveri. Sepi oli se hevonen, jolla ensimmäistä kertaa ratsastin itsekseni.

Sepin viimeiset kuvat, ennen vihreille laitumille siirtymistä (kuvaaja tilattiin paikalle)

Sepikin on jo vihreillä laitumilla.

Sepin jälkeen mieleeni tuli VUOKRAHEVONEN!Unohtamatta kuitenkaan vielä tunneilla käymistä..Eikun ht.nettiin katsomaan mitäs täältä löytyy. Nyt kun lämminverisellä olin mennyt, sieltä löytyikin lämminveritamma Aloha. Alohan omistaja on nykyään kaverini, mutta ennen Allua, en kyseistä ihmistä tuntenut. Allulla pääsin itsenäisesti myös hyppäämään ja huhheijaa mikä monitoimihevonen se olikaan.



Alohaa vuokratessani, äidin tuttava, jolla Xephiros oli, ilmoitti, että on ostanut risteytysponin, jota voisi aloittaa vuokraamaan. No näinpä päädyin taas killerille. Killerihän silloin oli kilometrin päässä meidän kotoa, joten sinne oli helppo mennä. Aloha kun asui leppävedellä, jonne meiltä oli noin 15 km. Risteytysponiruunan nimi oli Prinz III. Prinssi oli vasta 4-vuotias, mutta sitäkin rehdimpi ja symppiksempi kaveri, joka yritti aina parhaansa. Ensin kun tutustuttiin, tipuin sieltä heti kättelyssä, mutta matka jatkui ja aloitin vuokraamaan prinssiä. Tutustuttiin rauhassa ja maastoiltiin paljon luottamusta hakien. Kävimme myös Koulu- sekä estevalmennuksissa. Jos itse saisin valita, millainen ratsastettava hevonen olisi ja minkä luonteinen, valitsisin Prinssin. prinssi kuitenkin muutti toiseen kaupunkiin. Oli ihan KAMALAN vaikeaa luopua tuollaisesta otuksesta, niin ihana kun se olikin. Millä kriteereillä nyt sitten vuokrahevonen, kun noin ihana on jo ollut? tyydyttääkö enää kukaan?
IHASTELKAA TUOSTA VIDEOSTA MITEN HIENO IHAN OIKEASTI  4V VOI OLLA


Prinssin jälkeen heten etsinkin vuokrahevosta. Kävin muutamaa kokeilemassa.Ratsastelin välillä kavereideni hevosilla. Muunmuassa Sannan hevosilla, jotka asuivat vesangassa (Heidän omassa pihassa) Ja Kristan Tinker ruuna joeylla.

Sittenpä sain taas viestiä kuohultapäin, että vuokrahevonen tarjolla, jolla voisi myös kisata. Silloin hevoset olivat laitumella. Omistajalla oli siis useampi hevonen. Menin korpilahdelle asti testaamaan tilastoruuna Sunshinea. Sanissa oli ainakin puolet vuononhevosta ja luultavasti oldenburgia. Sani oli kuitenkin 155cm korkea ja jytky, joten isompaa rotua täytyi olla vuononhevosen lisäksi. Sania vuokrasin 2 vuotta ja se oli oppimisen arvoista aikaa. Sanikin oli vielä projekti. Valmentauduttiin omistajan silmien alla ja kisattiin esteitä ja koulua. Kuohulla oli se plussa, että sain mennä omistajan muillakin hevosilla. Kaikki täysin erilaisia, erikokoisia, erirotuisia jne...Osalla sain myös ajaa ja kisata. Kuitenkin Sanin kanssa jäätiin pian junnaamaan samalle tasolle, eli 80cm, niin oli taas harkinnassa mitä teen, jos haluan kehittyä?

Sunshine "Sani"

Sitten tuli Seba. Tuosta ehkä ymmärtää, miksi ostin nuoren kokemattoman hevosen. Hmm.. Niitä on jo kaksi ollut matkan varrella. Prinssi ehkä osoitti, että nuori hevonen voi olla aivan mahtava.

Lusty ray "Repa" (Sanin omistajan toinen hevonen)

Orfeus II "Uffe" (Sanin omistajan kolmas hevonen, joka vihreillä laitumilla)Hevosia oli parhaimmillaan 6 plus poni, kun vuokrasin Sania.



Sepin jälkeen ja ennen Kuohun hevosia olin liittynyt myös ravinuoriin. Suoritin poniravikortin ja kilpailin kahdet kisat ravinuorten ponilla, Ajoksen Hupsulla. Hupsua hoidin tuossa ohella kokoajan. Siinäkin oli loistava monitoimiponi. Hupsua hoitelin noin 2 vuotta, ellei jopa kolmannenkin vuoden puolelle mennyt. Kävimme yhdessä uimassa, hypättiin pikkuruisia esteitä, ratsasteltiin muuten vaan, sekä tietysti ajettiin paljon. Hupsu jos joku vei sydämen. Pieni suloinen musta karvapallero, jonka kanssa pystyi tekemään oikeastaan ihan mitä vaan. Jalka paketissakin kävin Hupsua hoitamassa. Ravinuoret kuitenkin kaatui ja Hupsu vaihtoi kotia. Oli siinä itkua monta päivää. Onneksi tiedän Hupsun nykyisen omistajan ja tiedän sen kuulumisista jotain.

Minä ja Hupsu killerin raveissa

TOIVEPOSTAUS 2

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia Seban kanssa

Suunnitelmathan voivat aina muuttua, mutta tällähetkellä painotumme estepuoleen, niinkuin aina aikaisemminkin. Tavoitteena olisi ensikaudella päästä pomppimaan metrin luokkia aluetasolla. Nyt kun ollaan meille sopiva valmentajakin löydetty, niin tarvitaan vain ahkeraa valmentautumista. Nyt olen hieman laiska ollut valmentautumaan, mutta eiköhän oikean valmentajan kohdalla sekin innosta enemmän!
Poikaystäväni lupasi ajaa pikku e kortin, jotta saa vetää hevoskoppia. Jos tämä onnistuu, niin ajattelin lähteä robby petterssonin estevalmennuksiin, kun on aina kuskikin saatavilla. Koppi tietysti on se toinen ongelma.

Koulupuolella minulla ei oikeastaan ole minkäänlaisia tavoitteita ainakaan kisojen suhteen. Neiti kun kunnolla ei hyväksy vieläkään kuolainta. Tämänkin asian otan kuitenkin koulintaan valmentajan kanssa. Olisihan se kiva käydä edes jotkin koulukisat, vaikka itse en olekkaan kouluratsastaja ihminen.

Valmentautumista ensikaudelle on luvassa triplatuplasti enemmän! Silloin saa enemmän tavoitteitakin aikaan, kun tuo on jo yksi hyvä tavoite :D

Kenttäratsastusta en ole edes miettinyt, koska Seba on niin epävarma yksin maastossa, joten se ei ole edes mielessäni käynyt, vaikka kivaa varmasti olisikin.

Itsehän olen ollut hirveän vaatimaton tavoitteiden suhteen, koska kaikki tulee aikanaan. Hitaasti tässä ollaan edetty, mutta kuitenkin kokoajan ylöspäin, vaikka näitä takapakkeja on tullut. muunmuassa tällähetkellä tuo polviongelma.

ONNEKSI ENSI KUUSSA PÄÄSEE TREENAAMAAN!! JIPPII!!